Kuin satua ja unta oli maa.
Ma kuljin lieväss' runohumalassa,
Dryadein, Paanein metsät kansoitin.
Ja kotikoivun iltahuminassa
soi lyyran helke kirkkaan antikin.
Ah, kerran luulin Paanin nähneheni
ja juoksin katsomahan otusta.
Mut mitä näin? Mies repalainen meni
ja noitui, kiskoi sarvist'—pukkia.