Klanipää: Sinä olit kai siellä viime pyhäiltana, kun ei minua laskettu sisään.
Punapää: Mitä se sinuun kuuluu.
Klanipää: Minä palasin toistamiseen sitte kun sinä olit mennyt pois. Jenny antoi avaimet, ja myöhemmin avasi uutimet että tiesin milloin on lupa tulla. Sinä taisit nähdä meidät akkunassa. Taisit jäädä haaveilemaan kadulle.
Punapää: Mhmm. Ss-ss-pr.
Klanipää: Ja nyt minä seurustelen neiti Protargoolin kanssa ja olen melkein raitis. Pikkuisen vain viiniä, varovasti. Kippis, veljet.
Pekka: Siispä voit kiittää onneasi, Keräs-veli.
Klanipää: Ja siveyttäsi.
Punapää: Sinä saatana.
Klanipää: Sano vapahtaja. Olenhan sinut pelastanut synnistä, ja lisäksi kannan sinunkin orjantappura-osuutesi — ehkäpä sinunkin, Pekka. Vai mitä? Saisitte keskenänne koota minulle kolehdin.
Pekka: Hiljaa tuulessa. Sitä minä vain ihmettelen miten uskalsit olla valaistun akkunan ääressä.