Kalle: Hyvästi!
(Sulkee oven).
Markkanen (Tulee): Kuulkaa nyt Seppälä, ei se käy laatuun, että te täällä olette koko illan ja myytte koko minun varastoni polkuhinnasta. Teidän jutuillanne en pidä yhtään väliä; ne kyllä sitte yhdessä käännämme juoruämmäin valeiksi. Sovitaan nyt ensiksikin, mistä hinnasta annatte partani ja tukkani takaisin?
Kalle: En hinnasta mistään, niin totta kuin nimeni on Kalle Aabrahaminpoika Seppälä. Mutta minulla on yksi ehdotus. Tämä puotipojan virka alkaa minua vietävästi miellyttää. Enköhän vaan jääkin tänne ensi vuodeksi tiskimieheksi? Mitä arvelet, Iisakki?
Markkanen: Sinäkö puotimieheksi? Minulle? Tänne herrastelemaan kalliilla palkalla ja köyhdyttämään minut keppikerjäläiseksi! Siitä ei tule ikinä mitään.
Kalle: Siitä täytyy tulla. Muuten — kyllä tiedätte, mitä muuten seuraa. Kyllä me sovimme palkasta. En minä pyydä yhtään penniä liikaa enkä myy yhtään rusinaa alle kohtuullisen hinnan.
Markkanen: Voi päiviäni! Tässä olen pääsemättömissä. Mutta emmeköhän vielä ensin…
(Kello soi. Kauppias menee kamariinsa).
Aapeli Rutanen (Astuu sisään): Mitä riivattua sinä olet ruvennut hulluttelemaan poika? Häh? Mikon Liisa tuli meille juoksujalassa ja toimitti että kauppiaan Risto on viety raudoissa linnaan varkaudesta ja että sinä olet palkkautunut tänne puotimieheksi ensi vuodeksi. Onko se totta?
Kalle (Hämmennyksissään): Ei… ei… minulla oli vaan tarkoituksena…