Aapeli: Mi-mitä peliä tämä on? (Koettaa turhaan avata ovea.) Kauppias hoi, avatkaa ovi! (Kolkuttaa.) Avatkaa ovi, sanon minä, olkoon siellä kuka hyvänsä! Avatkaa, taikka minä potkasen oven säpäleiksi!
Markkanen (Tulee varustettuna valeparralla, mutta ilman valetukkaa): Jassoo, isäntä. Hyvää päivää! Tässä olisi tuoli, olkaa hyvä!
Aapeli: Päivää! (Lyö kättä.) Terveeksi! (Istuu.) Kuulkaas kauppias! Tässä mahtaa olla jotain nurin päin.
Markkanen: Jassoo, isäntä tahtoo puhua uudesta puotimiehestäni. Niin, asia on nyt sillä tavalla, nähkääs isäntä, että minä olen aikonut pyytää tätä teidän Kallea tänne toistaiseksi apulaiseksi. Liike kasvaa vuosi vuodelta, eikä kahdella hengellä tahdo oikein olla aikaa niin suureen hommaan. Minusta on Kalle erittäin sopiva tähän toimeen. Nuori, pulska mies, ja palvellut ennenkin isonpuoleisessa liikkeessä. Tänään annoin hänen leikin päiten koetella parin ostajan kanssa.
Aapeli: Mutta mitenkäs — minä kuulin äsken ihmisiltä, että Risto olisi pantu pois, varkaudesta vai mistä lie ollut.
Markkanen: Kuka semmoisia kertoi?
Aapeli: Korventaustan Taava ja Mikon Liisa. Sanoivat kuulleensa tältä Kallelta.
Markkanen: Kun sinä viitsitkin, Kalle, narrata vanhoja ihmisiä! Mutta eipä siltä. Kyllä se saattoi olla tarpeenkin. Saavat nyt kerrankin nokkaansa nuo kiusottavat juoruakat. Hyvä juttu, heh heh. Sinä olet nokkela poika, Kalle, ja juuri semmoista minä tarvitsenkin. Mitä isäntä nyt arvelee asiasta?
Aapeli: Enpä tiedä. Ei taitaisi oikein passata näin kesken vuotta. Mutta eihän nyt ole enää kuin viikko köyriin. Menköön sitte vaikka Amerikaan minun puolestani.
Markkanen: Ei tietysti ollut tarkoituskaan ennenkuin köyrin jälestä. Ilman minä vaan annoin hänen koetella, kun sanoi hyvin kerkiävänsä.