Kalle: 2:60 riittää.
Markkanen: Mitä sinä taas puhut, tolvana? Sinäkö tässä hinnat määräät?
Kalle: Minä. Älkää maksako isäntä liikaa. Kuudessakymmenessä on aivan yllin kyllin tuommoisista nauloista. Eikö niistä vielä puuttunekin muutama.
Aapeli: So, so, Kalle, kuinka sinä puhut kauppiaalle tuolla tavalla? Mikä komentaja sinä tässä olet? Kyllä minä itsekin osaan tinkiä missä tarvitaan.
Markkanen: Se oli oikein, isäntä. Nenäkkäät nuoret miehet tarvitsevat aina välistä nenällensä.
Kalle: Annanko omalle nenällesi, Risto?
Markkanen: Höpise mitä höpiset! Milläs todistat?
Kalle: Tällä. (Ottaa taskustaan valetukan ja heittää sen päin kauppiaan silmiä.) Katsokaas tässä, isäntä, on se valetukka, jolla hän muuttaa itsensä milloin Ristoksi, milloin kauppias Markkaseksi.
Aapeli: So, siivolla, Kalle, taikka minä otan niskastasi kiinni ja nakkaan sinut pellolle. Mitä sekasotkua sinä puhut?
Kalle: Sanoin vaan, että tuo mies tuossa on suuri lurjus, joka, saadakseen paremmin nylkeä ihmisiä, tekeytyy milloin kauppiaaksi, milloin puotipojaksi, aina sen mukaan kuin kulloinkin luulee parhaaksi, ja sitä varten…