Kalle: Kas, nyt muistankin, että minun piti ostaa musta villahuivi emännälle. Tuossahan niitä näkyykin riippuvan montaa lajia.
(Astuu tiskin taa katselemaan huiveja
ja koettelee niitä kädellään).
Markkanen (Tulee näyttämään): Jaha näitä. Nämä sopivat mainiosti.
Kalle: Ei, minä tarkoitin näitä. (Nykäsee ikäänkuin vahingossa kauppiasta parrasta, parta lähtee käteen.) Suokaa anteeksi herra kauppias, että käteni osui hämärässä väärään paikkaan. Sallitteko muuten kysyä minkä vuoksi käytätte tämmöistä leuan lisäkettä? Ja näitä harjaksia kallonne päällä.
(Tempasee kauppiaan valetukan irti).
Markkanen: Hävytön! Lurjus! Sika! Ulos paikalla!
Kalle: Kyllä menen. Ensi työkseni pistäydyn Kannisessa kertomassa, että minä ihmeellisen sattuman kautta löysin Riston naaman herra kauppiaan parran alta, ja sitte—
Markkanen (Ähkii): Malttakaas vähäsen!
Kalle (Katsoo kelloaan): Kyllä minun nyt jo täytyy mennä. Hyvästi sitten! Terveisiä sille vanhalle saiturille!
Markkanen (Rientää hänen luoksensa): Kuulkaa, herra Seppälä! Älkää menkö vielä! Minulla olisi vähä puhumista. No, kuinka te nyt tuolla tavalla? Minä — älkää menkö, minä maksan 5 mk — 10 mk — 20 mk — saatte 50 markkaa!