"Saanko luvan?" huusi hän mennessään läävän ohitse.
"Olkaa niin hyvä."
Alvilda näytti tyhjää tynnyriä, joka vielä oli siinä, niinkuin se Julialta oli jäänyt.
"Tähän tynnyriin se historia liittyy. Se on tarina Pyramuksesta ja Tisbestä uutena painoksena."
"Ja te olette varmaankin toimittaneet sen julaistuksi. Onko se hauskakin?"
"Hyvin hauska! Kuulkaahan vain: ennen muinoin, se oli muutamia päiviä sitte, asui täällä nuori nainen ja tuolla puolella nuori merimies. Ja he rakastivat toisiansa ja yhtyivät väliaidan luona joka ilta. Mutta kun heistä vihdoin alkoi tuntua liian väsyttävältä tuo pelkkä toistensa katseleminen, johtui Laurkullenin Tisben mieleen oivallinen ajatus, kiivetä tämän tynnyrin päälle — näin —."
"Alvilda, vallaton, mitä nyt teet?"
"Ja Pyramus otti portaat, joille hän nousi omalla puolellansa aitaa," jatkoi Alvilda yhä seisoen tynnyrin päällä ja kumartuen aidan yli. "Niin onnistui heidän syleillä ja suudella toisiansa. Portaat muuten näkyvät vielä olevan tuossa, jos teitä, herra Ravn, haluttaa koettaa."
"Kiitoksia, ei haluta," sanoi tohtori kylmäkiskoisesti. "Entä historian loppu? Saavatko rakastuneet toisensa?"
"Toivokaamme toki. Viimeinen nidos kertomusta ei vielä ole ilmestynyt."