Noin vuosikausi lienee siitä päivästä kulunut. Silloin kuuli pastori myöhään eräänä syysiltana jonkun liikkuvan porstuan oven takana ja varovaisesti etsivän lukkoa. Hän avasi oven ja sisään astui pitkä, vaan kyyryinen, laiha ja harmaapäinen mies. Kauan katsoi pastori, ennenkuin tunsi hänet. Se oli Tord Harjula.
"Tuletko näin myöhään?" sanoi pastori ja seisoi hiljaa hänen edessänsä.
"Myöhäänhän tulen", vastasi Tord ja istuutui.
Pastorikin istuutui, ikäänkuin odotellen puheen alkua; kauan olivat he molemmat vaiti. Viimein sanoi Tord:
"Minulla on vähä mukanani, mitä antaisin köyhille; se pitäisi tehtämän pysyväiseksi rahastoksi ja poikani nimelle se olisi pantava."
Hän nousi ylös, pani rahaa pöydälle ja istuutui jälleen.
Pastori luki rahat.
"Onpa niitä paljo", sanoi hän.
"Puolet taloni hinnasta; eilen möin sen."
Pastori istui vaiti pitkän ajan; vihdoin kysyi hän, mutta lempeästi: