(Pieni huone. Perällä kamiini. Ovet oikeaan ja vasempaan. Kaksi nojatuolia kamiinin edessä. Ensimmäisen vasemmanpuolisen kulissin ääressä lepotuoli. Oikealla pieni pöytä karahviinineen ja lasineen. Kamiinin päällä pöytäkello).
Ensimmäinen kohtaus.
Rouva (Yksin. Istuu kamiinin ääressä kuumeentapaisesti työskennellen jotain käsityötä. Hetken kuluttua katsahtaa hän pöytäkelloa. Matalalla äänellä:) Yksitoista! (Äänettömyyttä; kimeällä äänellä:) Yksitoista! (Askeleita kuuluu. Rouva päästää huokauksen). Noo, vihdoinkin! (Rupeaa jälleen työskentelemään).
Toinen kohtaus.
Herra. Rouva.
Herra (Tulee hauskana ja iloisena ja avosylin vaimonsa luo. Rouva istuu liikahtamatta ja katsomatta ylös koko ajan työskennellen. Herra pysähtyy hämmästyneenä ja tutkii levottomasti vaimoaan. Ei, parasta on pysyä levollisena, syy siihen ettei hän käänny on ihan yksinkertaisesti se, ettei hän ole kuullut hänen tuloaan. Herra hymyilee, hiipii hiljaa hänen taaksensa ja aikoo juuri suudella häntä niskaan, kun tämä ojentaa itsensä täydessä pituudessaan).
Rouva (Katselee häntä ylenkatseellisesti).
Herra (Hämmästyy ja astuu askeleen häntä kohti).
Rouva (Peräytyy reippaasti). Anna minun olla!
Herra (Aikoo puhua).