Herra (hämmästyy).
Rouva. Sinä tietysti luulet että istuttuani koko illan sinua odottamassa, tuntuu hyvin hupaiselta lähteä ypöyksin kylmään huoneeseen, sillä aikaa kun sinä hyvin tyytyväisenä istut täällä jalkojasi lämmittämässä ja lukien sanomalehteä?
Herra (aikoo nousta).
Rouva. Oo, istu vaan! Minä en millään muotoa tahdo sinua vaivata. Minä voin varsin hyvin käsittää, että oltuasi viisi tuntia ulkona, haluat sinä levähtää.
Herra (aikoo puhua).
Rouva. Se minua vaan suututtaa että olen sinua odottanut. Jos olisin voinut aavistaa että tulisit kotia vasta kahdentoista jälkeen —
Herra (katselee pöytäkelloa).
Rouva (innoissaan). Suo anteeksi, tämä kello jälistää ainakin tunnin. Kello on puoli yksi.
Herra (katselee taskukelloaan).
Rouva. Mutta se on tietysti sinulle ihan yhden tekevä, Mitä sinä kellosta välität? Samahan tuo lienee, jos tulet kotia kello kaksi, kello kolme, tai vaikkapa kello kuusi aamulla.