KNUUTI.
Krist' varjelkohon! Vihaa kuningasta?
AKSEL.
Hän onko Valpuria kosinut?
KNUUTI.
On, aikaa jo, ja neidon sukulaiset
Ne kaikki tuohon myöntyivät.
AKSEL.
Vaan Valpur,
Sa munkki, Valpur eipä myöntynytkään.
KNUUTI.
Kristillisyyteen on hän kasvatettu,
Siveyteen; hän tietää, että naisen
On kuuliaisuus paras kaunistus.
AKSEL.
Ei, munkki, kautta taivaan tähtein! Valpur
Ei Hakonille mene, Akselin
Hän ompi morsian.
KNUUTI.
Sa luuletko
Tuon suuren pahennuksen aikaan saavas?
AKSEL.
Hän morsioni laillisesti on,
Niin eessä Jumalan kuin sydämeni.
KNUUTI.
Vaan miten, Aksel? —
AKSEL.
Kuninkaalle puhun
Mä siit', enk' ole velvollinen teille
Tiliä tekemähän. Mun on Valpur
Uhalla kaikkein piruin, — kaikkein munkkein.