— Ah, — virkkoi Kitty-rouva, — petos on perin vakava synti. Ihmettelen, että sinun juuri piti iskeä silmäsi tähän nuoreen loordiin. Oi, Julia! — tässä hänen äänensä suli ja hänen isot ruskeat silmänsä himmenivät. — Sinulla oli koko Bath, — sanoi hän, — ja sinun piti iskeä loordi Verneyhin. Ainoaan mieheen, joka mielestäni… ainoaan mieheen, jonka minä olisin voinut… Oi, kuinka uskalsit? Ei, se on eksytys! — huudahti hän leimahtaen taas vihaiseksi ja tarttuen ystävänsä ranteeseen. — Pelissäsi oli enemmän kuin tahdot uskotella, sinä viekas silkinhieno teeskentelijä! Jos hän saa surmansa, miltä sinusta silloin tuntuu?
— Oi, — huudahti lady Standish, — julma nainen! Tämäkö on apusi? Sir
Jasper saa surmansa!
— Sir Jasper? Viulunkieliä! — purskahti Kitty-rouva ylvään halveksivasti. — Kuka välittää sir Jasperista? Harry-poikaani minä ajattelen. Oi, oi! — voihkaisi leski ja hyrähti itkuun.
Lady Standish seisoi hämmästyneenä.
— Mitä! — huusi hän. — Rakastatko sinä loordi Verneytä?
— Hän on täällä ainoa, — nyyhkytti Kitty, — joka ei rasita minua hartaalla huomaavaisuudellaan… ainoa, joka ei tottele kutsuani kuin sylikoira. Jos katsahdan häneen, hän punehtuu ujoudesta eikä rakkaudesta; jos hänen kätensä vapisee, johtuu se hänen suloisesta arkuudestaan eikä kosketukseni hurmasta. Olin sydämessäni kiintynyt, — sanoi Kitty-rouva yhteen purtujen hampaittensa välistä, — olin sydämessäni kiintynyt loordi Verneyhin, ja nyt sinun pitääkin hänet sur… sur… surmauttaa ennenkuin olen edes ehtinyt saada hänet näkemään, minkäväriset silmäni ovat.
— Voi, voi! — huokasi Julia Standish voimatta vieläkään itkeä.
— Voi! — nyyhkytti puolestaan Kitty-rouva, kokonaan unohtaen punaiset nenät ja turvonneet silmäluomet.
Äänettömyyttä häiritsi vain lesken nyyhkytykset ja aviovaimon huokaukset.
Sitten virkkoi Kitty Bellairs heikolla, tukehtuneella äänellä: —
Olkoon tämä sinulle läksy, jotta et koskaan petä.