— Me olemme salaliitossa Jannen tulevaisuuden hyväksi. Freedrik on juuri tänään pannut ensimmäisen perusrahan hänen koulunkäyntinsä varalle.
— Oikein ilosanoma! — huusi Meeri.
— Minä sen kyllä tiesin — sanoi Helka.
— Minun säästölaatikossani on myöskin muutamia markkoja, jotka minä sain keväällä syntymäpäivänäni; rakas eno, käytä myöskin ne jollakin tavoin Jannen hyväksi.
— Sen kyllä teen, tyttöseni!
— Meidän pitäisi kaikkien yhtyä auttamaan Jannea — kehoitti Meeri. — Minä lupaan antaa kolmannen osan viikkorahoistani aina jouluun asti.
— Hyvä, hyvä, lapsukaiseni! Minua ilahuttaa, että jokainen olette valmiit kieltäytymään hoidokkaanne hyväksi jostakin esineestä, mistä teille voisi olla hauskuutta. Mutta ennenkuin ryhdymme tähän yritykseen, tulee meidän muistaa, että raajarikkoisten koulukurssi ei lopu yhdessä lukukaudessa eikä vuodessakaan. Hyvä on alkaa kunnollisesti, mutta vielä parempi, jos on kestävyyttä viedä alotettu päätös hyvään loppuun. Jannen koulunkäynti tulee tuottamaan teille vielä monta kieltäymystä — oletteko valmiit niihin vielä tulevaisuudessakin?
— Olemme — vastasivat kaikki yhteen ääneen.
— Antakaa minun pitää huolta vaatteista ja muusta sellaisesta, jota mahdollisesti tarvitaan — sanoi Lotta täti, jolla aina oli antelias käsi.
— Täti kulta, sinä tahdot tulla hänen hyväksi haltiattareksensa!