Voi, salli mun istua polvellen,
Sadut kauniit korvahas kuiskailen.
Ah, läksyjen antaos jäädä,
Työtuumat mielestä häädä!»
En estää häntä mä koitakkaan,
Käy keijunen polvelle istumaan
Ja kertoilee tarinoita,
Surunhelliä unelmoita.
En häiri häntä, vain kuuntelen,
Unohdan mailman ja huolet sen.
Ja keiju kun luona on milloin,
Työt, toimet ne jäävät silloin.
JUHANNUS-YÖN TAIKA
Hiljaa, tytöt, kuulkaa,
Kerron jotakin!
Taian aion tehdä
Yönä Juhanin.
Tulkaa, etsimähän
Lähtään kukkia,
Helmat täytyy nostaa;
Maass' on kastetta!
Taitan tuomen tertun,
Ruusun, apilan,
Uljaan kurjenmiekan,
Kielon valkean,
Kainon metsätähden,
Hellän vanamon,
Lemmikin ja liljan. —
No, nyt tarpeeks' on!
Yhdeksätä lajia
Mull' on kukkia.
Niistä sepel kaunis
Täytyy solmita.
Siin' on rakkautta,
Lemmen riemua,
Hiukan kateutta,
Enin onnea.
Se kun valmis ompi —
Niin, nyt kerron sen,
sepel pitää panna
Alle pieluksen.
Vielä yksi seikka
Tarkoin muistakaa,
Sitä solmitessa
Puhua ei saa!
Unissa jos sitten
Näen sulhoni,
Seuraavana — —. Vaiti,
Joku naurahti?
Tytöt, tytöt, juostaan
Joutuin pakohon!
Kuunnellut on meitä
Vilho vallaton!