Miks itket, impyeni?
Vai ilostako itket
Ja onnen suuruudesta? —
Ah, itke sitten, itke,
Niin joka kyyneleestä
Heleä helmi syntyy,
Ihana, hohtavainen.
Ne koota tarkoin tahdon,
Ja helminauhan niistä
Hääpäivän huomeneksi
Sun kaulahasi kiertää.
Nuo ilon ihmehelmet,
Suruista suojelevat.
Ja iki-onnen luovat.
TORPAN TYTTÖ KUTOO KANGASTA
On aatto-ilta
Ja askarilta
Jo äsken saapuivat äiti ja Tilta.
Mut työtä tätä
En vielä jätä,
En väsymyst' tunne, en ikävätä.
Niin komeoita
Teen kapioita,
Saan hursteja, valkolakanoita,
Ja kutoissani
Mun sormessani
On sormus, antama armahani.
Hän työss' on tuolla
Sajaniemen puolla
Mut siit ei tarvis mun surra, huolla,
Joka sunnuntaina
Hän saapuu aina
Mun viereen istuu ja suukon painaa.
Ja päästä vuoden,
Jos Luoja suo sen,
Hän saapuu tänne hääsanan tuoden.
Mut siihen asti
Mun ahkerasti
Kutoa täytyvi joutuisasti.
NUOR' ASTRI
Nuor' Astri astuvi nurmea,
Käy tuuli vallaton lehdosta.
»Ah terve, tyttöni herttainen!
Suo suortuvillas mun leikkiä,
Hajalleen hiuksesi viskellä,
Kai sallit sen?
Nyt olet soma,
Kenen lietkään oma?»
Nuor' Astri kulkevi hyräillen,
Kedon kukkaset nyökkivät tuoksuen.
»Hyv' iltaa, neitinen suloisin!
Kai saavut seppelen solmintaan,
Käy siskojas kainoja poimimaan!
Voi kuitenkin,
Kuin sorja, soma!
Kenen lietkään oma?»
Nuor' Astri kietovi kiehkuraa,
Mies uljas metsästä ratsastaa.
»Yks kukka suokaa — ma rukoilen
Olette ruusunen itsekin,
Sen poimisin kyllä, jos tohtisin,
Ah neitinen!
Sa armas, soma,
Mun ollos oma!»