Viiu. Nyt voit kysyä niinkuin pappi ripillä, mutta minä en hiiskahda sanaakaan.
Vana-kai. Tahdotko tietää, mitä Antsilla vielä on, — sanonko? Nuori vaimo Antsilla on, joka herrojen edessä liukastelee!
Viiu. Muori — minä — minä
Vana-kai. Kynnet siivolla, metsäkissa!
(Vaitiolo. Viiu askartaa levottomasti tuvassa polkee rukkia, nousee, kohentaa kangasta, seisahtaa, kuuntelee).
Viiu. Etkö pane maata, muori.
Vana-kai. En.
Viiu. Tahdotko syödä, — vai korjaanko pöydältä?
Vana-kai. En, — vie vaan pois.
Viiu. Mitä sinä sitten tahdot — menisit toki pankolle, — siellä on lämpöisempi.