"Noh — näe — eikös tulekin valhe ilmi, armolliset tuomariherrat", sanoo Parbu-Jaan, "säkit löydetään, niinkuin kukaan kahvia säkeissä kuljettaisi, — johan se niistä tielle tippuisi."
"Mitä sinä loruat?" kysyy tuomari.
"Sitä vaan, että eihän kukaan kahvia säkeissä, — juomaahan se on."
"Etkö sinä kahvia tunne, mies?"
"Mistäs minä herrain herkkuja."
Tuomari katselee häntä vähän aikaa, sanoo sitten:
"Tule tänne, — eikö tämä ole sinun kompassisi?"
Parbu-Jaan löntystää pöydän ääreen, tahallaan jalkojaan laahaten. Pää kallellaan hän alkaa katsella kompassia.
"Jo nyt on kummat, — vai liikkuu, — no, voi senkin seitsemän, — ihanhan se keikkuu, mikäs sillä on hätänä?"
"Mies, muista kenen kanssa puhut. Kuka minä olen?"