He olivat omin käsin sytyttäneet moision, niinkuin heidän esi-isänsä sen kerran omin käsin olivat rakentaneet.
Eivätkä he ainoastaan moisiota polttaneet, vaan jotain muuta, jotain hirveän raskasta, jotain hyvin, hyvin vanhaa…
Ja heistä tuntui, kuin olisi se muodottoman raskas ja kauhea nyt savuna ilmaan hajonnut, — niinkuin ei sitä olisi enää ollutkaan olemassa…
He katselivat savua ja luulivat sen nyt haihtuvan savun mukana…
Orgia itketti yhtäkkiä kaikki nämä ihmiset ja heidän kurjuutensa.
Mutta yhtäkkiä hän heräsi ajattelemaan sitä, miksi tänne oli tullut.
»Miksi lehmät niin ammuvat?» hän kysyi.
»Ne ovat kaksi päivää lypsämättä», vastasi hänelle joku, joka vieritti suurta viinitynnyriä.
Org ymmärsi senkin, hän ymmärsi tänään kaikki. Ne, jotka olivat vierittämässä seitsemänsatavuotista painoa yltään, — ne eivät ehtineet ajatella, että kaksisataa lehmää oli lypsämättä.
Hän alkoi kiireesti juosta navettaa kohden. Kukaan ei pidättänyt häntä, jokaisella oli oma puuhansa.