Sykkii vaan,
sydän suuri kuolleen maan.
KAATUNEILLE
Kunnia sokeille, jotka silmät ummessa kulki! kunnia kuuroille, jotka vaaroilta korvansa sulki! syöksyivät surman teille, rinnassa rautainen usko, silmissä kaukainen rusko, kunnia ikuinen heille!
Kunnia kaikille, jotka kaatuivat lokaan kadun, suistuivat piikkein pistoon, mutta murtivat ladun, missä he lepäävät, missä? — Leikatkaa vapauden viljaa, muistakaa sankareita hiljaa, haudoissa nimettömissä!
III
KOITTO JA HÄMÄRÄ
Oli valkein yö, suven suuren aatto,
maan nurmia asteli taivaan taatto.
Pois vaskiset vasamat pilviin lymys,
kuin sininen siunaus silmä hymys.
»Koit, Hämarik, lapseni lempiväiset,
nyt häihin käykää, te seppelpäiset!
»Ja kuulla taivahan tahdon saatte:
Te valo yhdessä vaalikaatte!