Minä kuulin insinöörin hiljaa mutisevan itsekseen: "Perrr — — —"
Siihen hajosi rouva Dahlin luoma tuulentupa.
Kun seuraavana aamuna tulin ruokasaliin, astui rouva Dahl juhlallisena vastaani ja sanoi:
"Menneet!"
"Kutka ovat menneet?" kysyin.
"Fästmanni ja hänen armaansa."
Ja sitten hän kertoi palvelustytöltä kuulleensa kuinka neiti Västman koko yön oli pakannut tavaroita ja aamulla puoli kahdeksan toimittanut sekä tavarat että Sissin junaan, joka oli kiidättänyt heidät etelään päin.
"Tämän sanatorion ilma oli liian turmeltunutta Fästmannin mielestä", lisäsi rouva Dahl pisteliäästi.
"Voi, voi sitäkin surkeutta!" en voinut olla huudahtamatta.
"Rauhoittukaa!" sanoi rouva Dahl juhlallisesti kohottaen molemmat kätensä. "Sissi oli puoleen yöhön saakka itkenyt ja nyyhkyttänyt, rukoillen anteeksi uskottomuuttaan. Ja voimmehan otaksua, että hänen vakava katumuksensa sai palkakseen täydellisen anteeksiannon!"