PASTORI: Jaha, jaha. (Menee.)
PEKKA: Tule sinä Anni minulle vain palvelukseen. Kun mökki valmistuu niin pitää toki mökin lämmittäjä ja puuron keittäjä olla.
ANNI: En tule, mutta rakas Pekka, minä opetan sinulle nyt tässä odotellessa ensimäisen käskyn.
PEKKA: Opeta pian, opeta.
ANNI: Jopa pastori sinua kiitteli sisäluvusta.
RISTO: Jos opettaisi Pekkaa lukemaan muutamia kuukausia ja tulisi sitten pastorin luokse toisen kerran, taitaisi olla parempi.
PEKKA: Jottako oikein hyväksi lukijaksi (puree mälliä) koettaisi minua saada. Siitä ei mitään tule ja siihen minä en suostu. "Ei vanhasta tule konkaria". Minä vaikka ennen olen ilman (polkee jalkaa) akkaa. Minä tässä pahimpaan kiipeliin jouduin! Voi pahuus tätä peliä!
ANNI: Etkö sinä Pekka-rukka osaa mitään ulkoa, virren värsyä tahi jotain muuta.
PEKKA: (Iloisesti.) Osaan, osaan. (Lukee hengellisellä nuotilla.) "Kaikk' kuin maa päällään kantaa, nyt lepoon itsens' antaa ja raukee nukkumaan". — Sen äiti opetti minulle.
ANNI: (Suloisella äänellä.) Se on hyvä, ei sitä paljon tarvitsekaan. Ja sen sanon, ettei pastori ainakaan voi Pekkaa moittia, ettei virrenvärssy käy hyvin.