Olen jo ennen maininnut "Raittiuslehdestä", jota kustantaa
Veljeysseura, ja Calumetin naisyhdistyksen julkaisemasta "Naisten
Lehdestä".
Kaunokirjallisuutta erityisesti edustavia lehtiä on 32-sivuinen
viikottain ilmestyvä aikakauskirja "Romaanijakso", joka ilmestyy
Brooklynissa saman kustannusyhtiön toimesta kun Siirtolainenkin, ja
"Novellilehti", jota New Yorkissa kustantaa toiminimi Hornborg & Co.
Olen tahallani jättänyt hengellisen sanomalehdistön edustajan, "Paimen-Sanomat" tässä nykyisten sanomalehtien luettelossa viimeiseksi. Tätä en tee sen vuoksi, että lehti olisi vaikutukseltaan vähäpätöisin, vaan koska sen toimittajat tahtovat erottaa lehtensä jyrkästi muista sanomalehdistä.
Jo v. 1888 alkoivat evank.luterilaiset papit J. K. Nikander ja K. L. Tolonen julaista "Paimen-Sanomia", joka tarkoitettiin käsittelemään hengellisiä asioita. He hankkivat painokapineita sekä pienen painokoneen. Jo siihen aikaan oli hengellisen sanomalehden tarve tuntuva, mutta kumminkin kysyttiin rohkeutta näiltä yrittäjiltä, kun uskaltautuivat lehden toimittamiseen muun paljon työnsä ohella. Suomisynoodin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa v. 1890 tunnustettiin lehti sen kirkkokunnan äänenkannattajaksi.
Hengellisen sanomalehden alalla ei ole Paimen-Sanomat puhtaasti pysyneet. Nykyisin on siinä ollut tavallisesti ensin joku saarna, joka onkin usein ollut ainoa puhtaasti hengellistä sisältöä. Sisäsivuilla on toimituksen lausumia ajatuksia Amerikan suomalaisten yleisistä kysymyksistä, enimmäkseen tuomitsevia paloja muita sanomalehtiä tai toimittajille vastenmielisiä persoonia vastaan. Sanoja ei ole siinä punnittu eikä "arvonimiä" säästetty. Näiden jälkeen tulee kirkollisia ja lähetysuutisia, sekä lopuksi yleisiä uutisia kuten muissakin sanomalehdissä.
Kun on moitittu, että lehti on hengellisen sisältönsä supistanut vähiin ja sen sijaan tunkeutunut yhteiskunnallisiin y.m. riitakysymyksiin, ovat toimittajat puolustautuneet sillä, ettei heillä ole maallikkolehteä näitä tarkoituksia varten. Ja arvatenkin sen vuoksi ovat he olleet puuhassa perustaa myös maallikkolehden. Jos tuon kautta Paimen-Sanomain oma sisältö puhdistuisi, olisi uusi lehti hyväkin olemassa.
Paimen-Sanomilla sen vähäisestä tilaajamäärästä huolimatta on ollut suuri, ehkäpä ei aina kiitettävä merkitys Amerikan suomalaisten kehityksessä. Se on ollut suurena vaikuttimena siihen kamalaan puoluetaisteluun erittäinkin kirkollisella alalla, mikä siirtolaistemme keskuudessa vallitsee. Epäilemättä on lehden toimittajilla ollut paras tarkoitus auttaa siirtolaiskansan kulkua eteenpäin hyvässä ja oikeassa suunnassa, mutta kun ei hetkelliselle kiukulle ole rajoja pantu, on vaikutus ollut huono.
Palataksemme maallikkolehtiin on niidenkin keskinäinen politiikka ollut kaikkea muuta vaan ei mallikelpoista. Riita ja tora on useissa niissäkin vienyt suuren osan lehden sisältöä. Yleisistä asioista puhuttaessa on liian paljon sorruttu persoonallisiin parjauksiin. Onpa välistä toisen lehden asioista pidetty parempaa huolta kun omista. Tässä suhteessa on nyt hieman toivoa parempaan. Amerikan suomalaisilla sanomalehtimiehillä on elokuussa v. 1898 ollut ensimmäinen yhteinen kokous, jossa on suostuttu tuota epäkohtaa korjaamaan. Sen jälkeen ovatkin maallikkolehdet näyttäneet olevan erittäin puhdassisältöisiä persoonallisiin parjauksiin nähden.
Amerikan suomalaiset sanomalehdet ovat niin hyvin toimitustavalleen kun ulkomuodolleenkin eroavat Suomen lehdistä. Sikäläinen sanomalehti on tavallisesti 8-sivuinen. Ensimmäisellä sivulla on yleiset uutiset ja neljännen sivun alussa on n.k. editoriaaliosasto. Siinä toimitus lausuu lyhyissä pätkissä ajatuksiaan päivän kysymyksistä. Sitte seuraa varsinaiset artikkelit. Viimeisellä sivulla on paikkakunnan uutisia.
Ilmoituksia silmätessä tuntuu omituiselta n.k. "halutaan tietoja" osasto. Siinä hajaantuneet suomalaiset kyselevät toistensa osoitteita. Poika kysyy siellä isäänsä, sisar veljeään j.n.e. Näitä tällaisia kysymyksiä saattaa olla satakuntakin ja yli yhdessä numerossa.