Kansa itse ei Suomesta lähtiessä ylipäätään ole ollut valistuksen ja opillisen sivistyksen harrastaja. Aineelliset asiat ovat johtaneet valtameren taakse. Mutta, ilahuttavaa kyllä, siellä on jommoinenkin joukko herännyt haluamaan valistusta ja koettavat voimainsa mukaan itseään kehittää. Jo tämäkin tosiasia puhuu siirtolaistemme puolesta, vaikka toiselta puolen on kyllä monet suomalaiset Amerikassa kehittyneet himojensa hillittömyyteen.
Siirtolaistemme elämään lähemmin tutustuessa valtaa meidät pikemmin sääli kun tuomitsevaisuus, sääli siitä että kansalaisemme ovat siellä kaukaisella maalla oman onnensa nojassa ilman ulkopuolista hoivaa. On väärin tuomita heitä, vaikka eivät aina pyrinnöissään oikeaan osaisikaan. Jo se, että heillä kenenkään käskemättä ja ohjaamatta on kauniita henkisiä pyrinnöitä, todistaa hyvän harrastuksen olevan heissä voitolla. Vaikka heillä onkin vielä, kuten luonnollista kehitysaikana tuollaisissa oloissa, paljon riitaisuutta ja erimielisyyttä harrastuksissaan, on se merkki omantakeisen arvostelukyvyn nousemisesta. Ja kansa tai kansan-osa, joka on tällaiseen tuntoon herännyt, ei voi puolueriidoissa menehtyä, vaan kestää se ne, joskin yhdeltä puolen uhrauksilla, kumminkin toiselta puolen saaden kokemusta. Niin pääsee se kulkemaan valoisampaa tulevaisuutta kohti. Jo nyt Amerikan suomalaisten riennot osoittavat, että Suomen kansan ei tarvitse hävetä valtameren takana olevaa osaansa. Sitä leiviskäänsä, mitä siirtolaiskansallemme on annettu, hoitaa se ylipäätään hyvin. Kun siirtolaiskansa ei ole mitään muuta kun osa Suomen yleisestä kansasta, olisihan surkeata, jos sitä täytyisi hävetä, sillä silloinhan olisi kansan hävettävä itseään. Iloisia saamme olla niistäkin edistyksistä, joita kansamme saavuttaa tuolla kansallisuuksien yleisellä kilpakentällä.
Loppuhuomautus.
Painatustyön aikana, joka sattuneista syistä valitettavasti on kauvan kestänyt, on Amerikan suomalaisten elämässä ja toiminnassa kyllä monta huomattavaa tapausta esiintynyt, mutta en ole katsonut voivani enää niitä tähän kirjaan sovittaa, kun olisi alkuperäistä esitystä täytynyt paikoin paljonkin laajentaa. Elämä kaikilla aloilla rientää eteenpäin, olot Amerikan suomalaisten keskuudessa eivät kauvan pysy samalla tasalla. Esityksen täytyy välttämättä pysähtyä johonkin aikaan. Kehitys on ajan huolena.
Nurmes, heinäkuulla 1899.
Tekijä.