Enemmän suomalaisia on Michiganjärven rannalla olevassa Whitingissä. Tässä kaupungissa on kuuluisan Standardkomppanian öljysäiliöitä ja tuon yhtiön töissä enin osa suomalaisia onkin. Juoppous on myös täällä tehnyt suurta tuhoa, vaan on toki raittiusseura saanut sitä paljon vähenemään.

Whitingistä ei ole enää kun 17 mailia jättiläiskaupunkiin Chicagoon.
Ja silloin olemme Illinoisin suomalaisten luona.

Illinois.

Kun amerikkalaista nopeata jättiläisedistystä tahdotaan kuvata, niin tavallisesti otetaan esimerkiksi Chicagon kaupunki ja koko Illinoisin valtio. Ja ihmeellisiä tosiasioita sieltä vedetäänkin esiin. Vuosisatamme alussa, v. 1800 ei koko Illinoisin valtiossa ollut asujamia enempää kun 2,358 henkeä eikä Chicagosta vielä tiedetty mitään. Lähemmäs neljä vuosikymmentä myöhemmin, 1837, jo Chicagokin Michiganjärven eteläpäässä kohotti päätään. Siilon tuli se kaupungiksi ja asukasluku oli jo neljän tuhannen vaiheilla. Muissa kaupungeissa naurettiin tälle "suokylälle", jonka asujamet olivat jo silloin kerskailevaisia ja korkealle tavoittelevia, — jollaisia he ovat sittemminkin kaiken aikaa olleet. Chicagon suurta tulevaisuutta ei uskottu, sillä olihan se "pohjattomassa" suossa. Mutta chicagolaiset panivat tuolle suolle pohjan, nostivat talonsa puujaloille ja vetivät muualta maata suohon.

Ja pääasia oli, että lujaa ääntä pidettiin sekä siten houkuteltiin ihmisiä sinne muuttamaan. Tuota "puumausta" ensi sijassa ja asemaansa järven päässä toisessa sekä kolmannessa sijassa sitä, että rautatiet johtivat linjansa Chicagon kautta länteen, saapi tuo kaupunki kiittää edistyksestään. V. 1860 oli Chicagossa jo asujamia 100,000 ja niitä lisääntyi lakkaamatta. Lokakuussa 1871 paloi suurin ja paras osa kaupunkia kokonaan poroksi, ja syrjäiset luulivat, että nyt tuli lakaisi Chicagon nimenkin pois mailmasta. Mutta mitä vielä! Chicago nousi kun Feenikslintu vielä ehompana tulesta. Ja nyt on siinä ihmekaupungissa, "Lännen kuningattaressa", lähemmäs kaksi miljoonaa asujamia. Se on suuruutensa puolesta toinen kaupunki Amerikan mantereella, ja ellei New York olisi äsken naapurikaupunkeja nielemällä itseensä enentänyt väkilukuaan, olisi Chicago pian ollut ensimmäinen. Mutta ensimmäiseksi se pyrkii. Chicago tahtoo kaikessa voittaa muut.

Tietysti tuollaiseen kaupunkiin on täytynyt tulla paljon siirtolaislakin, sillä varsinaisesta amerikkalaisesta aineksesta ei se niin olisi paisunut. Paljon siellä niitä onkin, myös hyvin paljon pohjoismaalaisia. Se on pääpiste ja huomattavin paikka skandinaavialaissiirtolaisille. Siellä ilmestyy heidän tärkeimmät sanomalehtensä ja lähellä on ruotsalaisen Augustanasynoodin suuri oppilaitos.

Mutta suomalaisille ei Chicago ole ollut mieluisa paikka. Ei se ole mikään henkisten eikä aineellistenkaan pyrintöjen keskusta siirtolaisillemme. Moni suomalainen käsityöläinen ja muukin työmies on koetellut Chicagoa, mutta useimmat ovat sieltä vähän ajan kuluttua poistuneet. Työtä on enimmäkseen ollut vaikea saada ja ansiot eivät ole olleet kiitettävät.

Mutta on suomalaisia pysähtynytkin sinne, yksi silloin toinen tällöin. Löytyy suomalaisia, jotka ovat kauvemmankin aikaa jo asuneet siellä ja ovat keränneet rikkauksia omistaen nyt arvokkaita maapaloja ja kalliita rakennuksia.

Kansalaisemme Chicagossa asuvat hyvin hajallaan, enimmät välittämättä mitään toisistaan, useat unohtaen alkuperäisen kansallisuutensakin. Suomalaisten nykyistä lukumäärää siellä on vaikea sanoa, mutta noussee se puoleen tuhanteen, kun vaan kaikki lukuun saadaan otetuksi. Kuten sanottu, jotkut ovat varakkaita talonomistajia. Enimmän lienee käsityöläisiä kaikista ammateista.

Sovinnollisuutta ei ole tahtonut olla niidenkään kansalaisten kesken, jotka ovat suomalaisista yhteispyrinnöistä välittäneet. Seurakuntia on siellä tietääkseni ainakin kaksi. On raittiusseurakin, mutta siinä ei ole monta jäsentä. Löytyy vielä muitakin seuroja. Vähäinen merkitys niillä kaikilla on ollut tähän saakka. Yksimielisyyttä ja enemmän kansallista yhteisharrastusta olisi tarpeen.