Itäisessä osassa Ylä-Michigania on suomalaisia metsä- ja sahatöissä, maanviljelijöinä, y.m. Onotassa, Rock Riverillä, Munisingissa ja Grand Maraisissa. Kaikki nämä ovat lähellä Superiorjärveä. Deltakauntissa on siellä täällä suomenkielisiäkin kansalaisiamme, enemmän kumminkin ruotsinkielisiä. Schoolcraftkauntissa on Cooks, jonka ympäristöllä on paljon metsätöitä. Myös Gulliverissa on suomalaisia. Lucekauntissa on vanhastaan tunnettu suomalainen asutus Newberryssä. Sen kaupungin vierellä on ylä-Michiganin houruinhuone. Siellä on noin 250 potilasta. Ja surullista mainita on noista mielipuolista enempi kun kolmasosa suomalaisia. Ei mikään kansallisuus ylä-Michiganin asujamistosta ole tänne tuonut niin paljon potilaita kun suomalaiset. Vaikea on antaa selitystä mikä tähän on syynä. Yleinen syy mielenvian tapauksiin on tavallisesti etsittävä irstaisesta elämästä ja juoppoudesta. Ne suomalaiset, jotka käsittävät Amerikan vapauden väärin, himojen vapaudeksi, ne voivat himoissaan vajota hyvin, hyvin alas. Kun tuollainen henkilö vihdoin herää oman suuren kurjuutensa tuntoon ja näkee olevansa perikadossa, nousee hänessä, etenkin suomalaisessa voimakas pelko sielunsa tulevaisuudesta. Tuo koskee niin kovasti, että useiden järki ei sitä kestä. Eihän Amerikan suomalaisten keskuudessa ole sielunhoito niin hyvällä kannalla, että jokainen olisi tilaisuudessa saamaan tunnonvaivoissaan lohdutusta ja kehoitusta. Useinkin saa asianomainen kauheat tunnontuskat yksin kestää sisällään, kylmäluontoisen mailman tuomitessa. Näin on ymmärrettävä, että niin monelta järki sortuu.

Tämän yhteydessä mainitsen, että Fergus Fallsin hulluinhuoneessa
Minnesotassa oli valtion antaman tilaston mukaan v. 1897 suomalaisia
mielipuolia 21 ja St. Peterin hulluinhuoneessa, niinikään
Minnesotassa, oli meikäläisiä 6.

Myöskin moneen vankilaan on väärä Amerikan vapauden käsitys johtanut suomalaisia. Tuskin lienee suomalaisseutujen lähistöllä yhtään suurempaa vankilaa, jossa ei olisi kansalaisiamme kärsimässä joko vuosituomioita tai elinkautista vankeutta. Tässä asiassa ei ole minulla tarkempia tilastoja eri valtioista esille tuotavana. Stillwaterin valtiovankilassa Minnesotassa ilmoitetaan istuvan 6 suomalaista. New Yorkin Sing Singissä on ainakin yksi suomalainen ollut elinkautiseksi tuomittuna, sekä useampia on ollut vuosituomiolla.

Eräs suomalainen matkustelija kertoo Newberryssä kysyneensä vanhoilta amerikkalaisilta urakoitsijoilta, joille suomalaisetkin ovat tehneet työtä, mitä he pitävät kansalaisistamme työmiehinä. He, jotka olivat käytännössä tutustuneet kaikkiin siirtolaiskansallisuuksiin, vakuuttivat: "Suomalainen on vahvin työmies mailmassa. Heidän rinnallaan ei kestä työn teossa mikään muu kansallisuus. Olemme nähneet tässäkin työpaikassa esimerkiksi kuumina kesäpäivinä, että kaikkiin muihin kansallisuuksiin kuuluvat vahvankinnäköiset miehet ovat kerrassaan nääntyneet, mutta suomalaiset ovat kestäneet raskaan työn." "Mutta", lisäsivät ukot, "surkuteltavaa on se, että suomalainen useammassa tapauksessa on patajuoppo. Kun saavat kovalla työllä ansaitsemansa rahat käteensä, menevät he kaupunkiin ja siellä kurjissa, likaisissa kapakoissa, joita laiskurit ja konnamaiset kansalaisensa pitävät, juovat muutamassa päivässä joka sentin. He juovat itsensä niin juovuksiin, etteivät voi silmiään räpäyttää. Useimmin kun täältä lähtevät, ei heillä ole senttiäkään taskussa, vaikka säästäen olisivat saaneet kokoon paljon rahaa. — Eivät suomalaiset ole ainoastaan kunnon työmiehiä, he ovat rehellisintä kansaa mitä olemme tavanneet. Usein olemme antaneet suomalaisille paljonkin velkaa, emmekä ole senttiäkään heidän kauttaan menettäneet."

Näin lausuvat kokeneet amerikkalaiset työnjohtajat. Tuo kehuttu suomalainen rehellisyys ei ole enää yleistä. Päinvastoin muutamilla paikoilla suomalaisten karkaamiset ja yksin ruokavelkainsa maksamatta jättämiset ovat liian yleisiä. Mutta suomalaisten kykyä kovassa työssä kehutaan yleisesti. Kuparisaarellakin saa jokaiselta työnjohtajalta siihen vakuutuksia. Ja kansan keskuudessa kulkee paljon tositarinoita suomalaisten suuresta voimasta. Pari kertomusta olkoon esimerkkeinä.

Eräässä paikassa, missä oli raskaita säkkejä kannettavana paikasta toiseen, esitti muuan vankka suomalainen: "Saanko minä kahden miehen palkan, jos kannan kaksi sen vertaa kun muut?" Työnjohtaja tietysti suostui. Kukin mies kantoi aina yhden säkin kerrallaan ja siinäkin oli kulettamista. Suomalainen nosti kaksi säkkiä hartioilleen ja kulki toisten mukana.

Ohion Ashtabulassa kerskui kerran eräs väkevä amerikkalainen voimistaan. Tuon kuuli muudan työnjohtaja Harborista. Hän sanoi, että jos hän vaan saapi tuoda yhdenkään suomalaisen Harborin tokalta, kyllä kerskuja on voitettu. Veto lyötiin ja lähetettiin sana Harboriin. Sieltä tuotiin kaksi suomalaista, toinen lyhyenläntä, tanakka kälviäläinen ja toinen oikein kookas ja vankka Suomen poika. Vedonlyöjä sanoi, että koettakoon tuo pienempi mies ensin, jos ei hän riitä, ryhtyköön vahvempi kilpaan. Vaan kälviäläinen heti voitti amerikkalaisen.

Tällaiset tapaukset tietysti lisäävät suomalaisten mainetta, ja Amerikassa, kansallisuuksien kilpakentällä tarjoutuukin usein tilaisuuksia voimainnäytökseen. Toisinaan pannaan kaivannoissa toimeen säännöllisiä kansallisuuskilpailuja. Useimmiten suomalaiset jäävät voitolle, missä vaan suurista ruumiinvoimista kysymys tulee.

Ja kun viime aikoina juoppous, tuo amerikkalaisten yleensä suomalaisissa moittima pahe on alkanut suuresti vähentyä, on otaksuttavaa, että suomalaiset ennen pitkää osoittautuvat olevansa paras työkansa. — —

Mutta nythän poikkesin aineestani, suomalaisen asutuksen esittämisestä Michiganissa.