Näin joutuvat suomalaiset paljon matkustelemaan, monet ovat kulkeneet Amerikan ristiin rastiin. Ja matkatessa sattuu töihin sellaisillekin seuduille, missä ennestään on vähän tai ei ollenkaan suomalaisia. Usein seuraavat suomalaiset skandinaavialaisia. Niin on monta suomalaista pesäpaikkaakin tullut asutuksi, mutta niin on kansalaisiamme syrjäänkin joutunut.
Matkustellessa kuluu tietysti paljon rahaa. Moni hyviäkin ansioita saanut kuluttaa säästönsä parempia työpaikkoja etsiessään. Mutta on suomalaisia seikkailijoita, jotka muiden seikkailijaan tavan mukaan matkustelevat Amerikassa melkein alinomaa maksamatta kyydistään mitään. Tätä kulkua kutsutaan jumppaukseksi.
Jumppari käyttää tavallisesti tavarajunia. Hän menee asemalta vähän syrjään sinne päin, jonne juna lähtee. Siellä odottaa hän, kunnes juna on hiljalleen lähtenyt liikkeelle. Kun se on tullut kohdalle, tarttuu hän kiinni johonkin vaunuun ja nousee ylös. Avonaiset hiili- ja hiekkavaunut ovat jumppareille oivallisia. Sinne kätkeytyy hän istualleen ja ajaa huristaa vapaata kyytiä. Evästä on hänellä matkassa, ja jos ei ole, rohkenee hän asemilta ostaa ruokaa ja pysyy kumminkin mukana. Tavallisesti tapaa hän noissa tyhjissä vaunuissa tovereita, sillä jumppaus on hyvin yleistä. Seikkailijoita kaikesta kansallisuudesta siten kulkee, eikä tavallisesti rautatienpalvelijat heistä välitä, vaikka näkevätkin kyytiä varastettavan, pistäytyvät ajan kuluksi puhelemaankin heidän kanssaan.
Mutta kaikilla teillä ei vallitse sellaista vapautta. Rautatiepalvelijoita on käsketty ajamaan jumppaajat pois. Sattuu toisinaan, että tuollainen kyydin varastaja viskataan pois junan liikkeellä ollessa. Silloin sattuu tulemaan vammoja. Mutta jumppaaja on itsepäinen. Ellei hän ennätä tarttua kiinni saman junan jälessä kulkeviin vaunuihin, odottaa hän toista junaa ja pääsee edelleen jatkamaan matkaansa.
Jotkut rautatiepalvelijat ovat jumppauksesta keksineet itselleen pienen sivutulolähteen, vaativat jumppaajilta muutamia kymmeniä senttejä vaitiolorahoja ja antavat sitte niiden vapaasti kulkea. Jos ei jumppareilla ole rahaa, ahneet palvelijat ottavat heiltä jonkun vaatekappaleen. Mutta on väärin luulla, että kaikki jumpparit ovat rahattomia. Joillakuilla saattaa olla runsaastikin rahaa, mutta eivät tahdo maksaa kallista rautatiemaksua.
Aina ei ole niin onnellista, että jumppari pääsee tyhjään vaunuun, usein saa hän olla hyvinkin epämukavissa oloissa: seista vaunun edustalla tai takana ja olla alituisessa pelossa putoamisesta. Onnettomuuksia sattuu usein. Parempi on kun pääsee vaunun katolle, tai vielä parempi on olla vaunun alla akselien päällä, sillä siellä ei sade kastele eikä tarvitse joka asemalla poistua paikalta. Pikajunissakin vaunujen alla otetaan kyytiä. Mutta kyllä siellä ihminen likaantuu, ja jos sattuu rautatieonnettomuus, on sellainen jumppari varmasti mennyttä. Melkein jokaisessa rautatieonnettomuudessa kuolee jumppareita.
Rohkea jumppari ajaa pikajunissakin kun herra. Hän on tarttunut kiinni matkustajavaunuun ja pysyttelee ulkona, kunnes konduktööri on piletit katsonut; sitte menee hän muiden matkustajien joukkoon istumaan. Matkustaa voi siis Amerikassa rahalla ja rahatta. Suomalaiset tekevät kumpaakin, mutta enimmän kulkevat rahakyydillä.
Niin on kansalaisiamme hajaantunut yli koko Amerikan. Varmasti ei ole yhtään valtiota, jossa ei olisi jotakuta suomalaista. Muutamissa valtioissa, joita emme vielä ole käsitelleet, on heitä paikoin niin lukuisasti, että ovat raittiusseurojakin keskuuteensa luoneet.
Marylandin valtiossa on suomalaisia joitakin Baltimoressa. Erittäinkin on sinne merimiehiä pysähtynyt.
Länsi-Virginiassa on suomalaisia paikoin enemmältikin hiilikaivannoissa, samoin Virginiassa sekä molemmissa Carolinan valtioissa. Virginiassa ja Carolinassa on suomalaisia ruvennut maanviljelijöiksikin ostaen palasen entisten orjaherrain maata. Orjasodan jälkeen hävisi moni suuren plantaashin omistaja kokonaan maaltaan. Sota oli vienyt varat, ja orjuuden lakkauttaminen teki heille mahdottomaksi maanviljelyksen. Nuo tilat ovat saaneet metsittyä, vaan nyt on niitä ruvettu pienissä palasissa myymään pohjoisesta tuleville uutisasukkaille. Täten on moni halvalla saanut hyviäkin viljelysalueita.