— Koko perheenikö? puhui Dalbo, mietteissään, melkein kuin yksikseen.
Erkki havahtui siitä tunnelmasta, jossa oli ollut. Hän säpsähti:
— Tarkoitan lapsianne, puhui hän hellästi, mutta sitten kivahti: — Se roisto ei saa koskaan tänne tulla.
Jos tulee, niin minä surmaan.
Dalbo oli sanatonna ja katsoi synkästi eteensä. Erkki kävi taas hellämieliseksi.
— Teillä on tytär kuin enkeli, sanoi hän. — Niin, Stina on enkeli.
Mutta Punatukkainen on susi.
Ja hän nousi seisoalleen, löi nyrkillään pöytään ja kiljaisi:
— Miksi jätitte enkelin suden suuhun? Tämän sanottuaan hän lähti kiireesti pois. Dalbo hätkähti, mutta ei kiivastunut. Hän ei puhunut mitään, mutta kun hän lähti yöteloilleen, kaikui hänen korvissaan syytös:
— Miksi jätitte enkelin suden suuhun?