— Mutta häntä ei ole tavattu, vastasi Armgard Printz. Veitikkamainen hymy suupielissä hän lisäsi:
— Kai sinä voit siitä pitää huolen, ettei häntä tavata ennenkuin sopiva hetki tulee.
— Stina Dalbon kanssa vangittiin Kaisa Väinämö syytettynä noituudesta, jatkoi Reeta. — Minä tiedän, että hän ei ole paha ihminen. Hän on asunut veljeni luona, ja siellä on hoidossa hänen poikansa. Minun täytyisi välttämättä tavata hänet, jotta saisin kuulla, miten pojan hoito nyt järjestetään.
— Kyllähän se käy päinsä, lupasi Armgard, — kun häntä ei ole vielä viety Helsingborgiin. Luulen, että voin hankkia sinulle pääsyn ilman että meidän tarvitsee kääntyä isäni puoleen. Ukko on nyt vähän ärtyisellä päällä.
Erääseen hirsirakennuksen osaan oli vankila sijoitettu. Suuri se ei ollut, mutta ei siellä ollut paljon pidettäviäkään. Tällä kerralla olivat nämä viime yönä vangitut ainoat.
Piikki teki vahtipalvelusta: hän käveli musketti olalla etuhuoneessa.
Kuvernöörin tytär meni sotilaan luo ja määräsi, että tyttö on päästettävä sisälle vankeja puhuttelemaan. — Nyt on sinulla tie auki, sanoi hän Reetalle. — Minä voin mennä omiin hommiini. Kun tarvitset apua, turvaudu vastakin minuun. Se merkitsee ainakin yhtä paljon kuin jos turvautuisit suoraan kuvernööriin.
Kuvernöörin tyttären poistuttua asetti Piikki muskettinsa nurkkaan, tervehti Reetaa tuttavallisesti ja sanoi:
— Kyllä tästä olisit sisälle päässyt ilman kuvernöörin tytärtäkin. Kuitenkin onhan hyvä, että on myös sellainen takaamassa. Olen minäkin käynyt siellä heidän luonaan juttelemassa. Ovat kovin toivottomia ja murtuneita. Hyvä on, että tulit.
Piikki avasi oven ja Reeta astui sisälle. Vangitut naiset olivat todellakin lohdutuksen tarpeessa. Molemmat olivat myös ruumiillisesti hyvin heikkoja. Kaisa vähän väliä värähti hermostuksesta. Erkin kohtalo ja hänen tehtävänsä näkyi olevan heille kaikille tärkein.