Erkki katsoi tarpeelliseksi selittää ystävälleen Martille asiansa, kertoa suhteensa Stinaan sekä sen vaaran, mihin he nyt olivat joutuneet. Martti, joka oli kyllä aikanaan toivonut Erkistä lankomiestä, ymmärsi hänet heti täydellisesti ja oli valmis neuvottelemaan parhaasta menettelytavasta vaaran torjumiseksi.
Reeta saapuessaan illalla tupaan huomasi, että kaikki siellä sisällä parhaansa mukaan suunnittelivat Erkin ja Stinan onnen rakentamista. Hänestä tuntui oudolta ottaa osaa tähän keskusteluun. Hän puolestaan koetti teroittaa kuinka tärkeätä oli Erkin etsintätyö. Ja hän teki tarkkaan selkoa tiedoistaan.
— Mutta jos sinä sen roiston haalit siirtokuntaan näytteeksi, että hän on elossa, samalla sinä morsiamesi heität hänen syliinsä, muistutti Martti. — Kiusallinen on asemasi, mutta muutakaan neuvoa ei liene.
— Käsitän kaiken tämän, myönsi Erkki. — Samalla tiedän kuitenkin, että Stina ei koskaan tule tuon miehen vaimoksi. Onneksiko vai onnettomuudeksi lie etsimistyöni, minä käsitän sen kuitenkin velvollisuudekseni.
Ystävykset sopivat, että Martti lähtee aamulla aikaisin saattamaan Erkkiä joen yli ja ohjaamaan oudolla matkalla alkuun. Paras oli mennä nyt poikkimaisin sitä polkua, jota intiaanit sekä valko-ihoiset olivat tottuneet käyttämään pohjoisesta päin Delawarelle tullessaan. Uusi Amsterdam oli siksi tunnettu, että jokainen punanahkakin pystyi sinne opastamaan.
Kaisa Väinämön vangitsemista surtiin Marjetan Kärjessä kovasti. Leena oli häntä oppinut pitämään hyvänä ystävänään. Luonnollisesti päättivät he hoitaa poikaa kuin omaansa. Reeta katsoi sen huolenpidon erityisesti omakseen.
Pieni Antti Väinämö ei tajunnut orpouttaan. Hän kysyi kyllä äitiään, mutta rauhoittui pian. Ja hän nukkui kaulakkain ystävänsä ja leikkitoverinsa Martti Marttisen, nuoremman, kanssa vuoteessa.
RETKELLÄ.
Oli lämmin kesäaamu, kun Martti Marttinen lähti Marjetan Kärjestä soutamaan ystäväänsä Erkki Mulikkaa Delaware-joen yli.
— Me olemme olleet kovin hajallamme näiden rakennuskiireiden aikana, puheli Martti. — Se on häirinnyt uutisasutustamme ja uhkaa myös hajoittaa meidät erilleen. Olen sitä mieltä, että heti kuvernöörin Hovin valmistuttua, siis jo tänä syksynä, täytyy tarmokkaasti tarttua kiinni oman pysyväisen kodin rakentamiseen. Minä puolestani olen täysin mieluisen paikan löytänyt. Se on vielä enemmän ylämaassa kuin tämä Marjetan Kärki. Se on Tenakonk-saarta vastapäätä mantereen puolella kahden joen välissä. Saaren ja mantereen välinen vesi on kapea ja sillä kohdallaan kauniisti kiemurtava. — Kenties soudankin sinut sieltä kautta.