Stina oli kuin halvauksen saanut: ei voinut ottaa askeltakaan ja hänen ruumiinsa tuntui lyijynraskaalta. Ne, jotka olivat lähinnä häntä, huomasivat muutoksen ja taluttivat häntä. Nähdessään isänsä Stina sai vähän rohkeutta.
Nils Dalbo talutti tyttärensä sulhasen luo, joka odotti alttarin edessä. Pastori laskeutui alttarikorokkeelta heidän eteensä. Tulisoihdut valaisivat kirkkaasti tämän ryhmän. Vihkimistoimitus alkoi.
Pastori ehti siihen kohtaan, missä hänen oli kummaltakin, sulhaselta ja morsiamelta, erikseen kysyttävä tahtoivatko he ottaa rinnallaan olevan aviopuolisokseen.
Gustaf vastasi onton kumealla äänellä: "Tahdon".
Tuli morsiamen vuoro vastata.
Stina kohotti silmänsä pastoria kohti ja vastasi jyrkästi ja selvästi:
"En tahdo".
Vastaus kuului yli koko kirkon hiljaisuuden.
Pastori säpsähti. Seurakunta hämmästyi.
Pastori kysyi uudelleen.
Vastaus oli sama, ehkä vieläkin jyrkempi ja selvempi: "En tahdo".