— Minusta tämä on niin ihmeellistä ja harvinaista, ettei ole vähääkään halua käydä näiden eläinten verta vuodattamaan. Tuntuu siltä kuin olisimme Tapion kotitanhuvilla. Tässä yltäkylläisyydessä suurikin metsästys into laimentuu.
Reippaina astelivat matkailijat ihmeellisessä luonnon valtakunnassa. Väsyneinä lepäsivät ja sitten taas jatkoivat matkaa. Heidän alkaessaan kiivetä toiselle vuorijyrkänteelle tuli metsän rinteellä heitä vastaan hirviä, kauriita ja muita metsäneläviä. Ne olivat niin kesyjä, että tuskin tieltä väistyivät.
Kun oli jouduttu mäkiryhmän laelle, ei enää Delawarelta päin voinut vesijaksoja huomata. Sen sijaan edessä häämötti sangen kaukaa uusia tuntemattomia vesiä ja suuria metsiä. Lähempänä näkyi useampia pieniä aukeita, jotka ehkä olivat intiaanien kyliä.
Miehiä vähän arvelutti matkan jatkaminen tässä tuntemattomassa aarniometsässä. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä mihin polku päättyisi.
Iltakin oli tulossa. Luukas ehdotti, että tehtäisiin nuotio ja käytäisiin levolle. Mutta Erkki oli sangen levoton eikä halunnut hukata hetkeäkään aikaa.
— Jatketaan sitten vielä matkaa, päätti Martti. — Mutta kun me liikumme aivan tuntemattomilla seuduilla ja tiedämme vain, että näiden seutujen alkuasukkaat ovat sotaisia, täytyy meidän olla erinomaisen varovaisia. Jos huomataan mitään vähänkään epäiltävää, täytyy jättää matkan jatkaminen pimeässä ja odottaa huomiseen.
Polku vei taas mäkeä alas. Puiden varjot pitenivät ja hämärä laskeutui maille. Oli tultu rotkoiseen maisemaan. Polun molemmin puolin kohosivat vuoret, jotka olivat paikoin jyrkemmät, paikoin loivemmat. Vuorien seinämät lähenivät toisiaan ja näyttivät edessä melkein yhtyvän.
Juuri kun miehet, varovaisina liikkuen, olivat tulossa tähän kapeimpaan kohtaan, kuulivat he keskustelua. Vaistomaisesti he nousivat polulta hieman syrjään, vuoren rinteellä kasvavan ison puun taakse. Se intiaanien kieli, jota keskustelussa käytettiin, poikkesi lenapien kielestä, mutta miehet tajusivat sitä kuitenkin jonkun verran. Sen he myöskin huomasivat, että henkilöt, jotka ottivat osaa keskusteluun, eivät kaikki olleet intiaaneja.
Mitä! Erkki tunsi selvästi vihamiehensä Gustafin äänen. Siitä saattoi jo päättää, että toinen oli Klasin ääni. Mukana heillä oli ilmeisesti joku hollantilainen, joka toimi tulkkina.
Miesten oli nyt syytä olla erikoisen varovaisia. He nousivat vielä hiukan ylemmäs ja piiloutuivat puitten suojaan. He olivat aivan lähellä niitä, jotka alhaalla solan kapeimmassa kohdassa keskustelivat. Jos irtonainen kivi heidän jaloistaan olisi vierähtänyt, olisi se pudonnut salajuonittelijoiden keskelle.