Täällä oli heillä uutisasutukset ja hyvä toimeentulo. Joskus he kokoontuivat yhteen vanhoja muistoja uudistamaan.
Onnistuneen metsästyksen jälkeen siirtyivät he Luukkaan ja Piikin asunnolle, Saunalle, minkä edustalla olevalle nurmikolle he istuivat levähtämään ja katselivat virran tyyntä kulkua.
Martti Marttisen ajatukset kantautuivat vanhaan maahan:
— Nämä vedet soluvat suureen valtamereen. Sen meren takana on maa, missä oli lapsuutemme koti. Kovat olivat siellä kokemuksemme ja ankaraa elämä. Täällä on toista, täällä on helpompaa. Siitä huolimatta nuo entiset asuinpaikat eivät mielestä hälvene.
— Siellä ovat minunkin vanhempani, veljeni ja sisareni, muisteli Erkki
Mulikka.
— Mutta jos valita pitäisi entisen ja nykyisen välillä, kaikesta kaipuusta huolimatta en ikinä entistä ottaisi takaisin.
— Ihmisen elämä on pyrkimistä eteenpäin, vakuutti Pietari Rambo. — Eteenpäin olemme täällä päässeet, ja, mikäli näyttää, ei täällä ole vanhan maan esteitä tuon edistymisen tiellä. Täällä luonto näyttää ihmistä auttavan, siellä se sen sijaan pani vastaan.
— Polttivat siellä vanhassa maassa minun vaivalla kasvattamani viljan, muisteli Pietari Kokkinen. — Kipeästi se silloin koski, kun nälkä ahdisti. Täällä en itke niin pieniä asioita. Nyt voisin voudille kevyesti lahjoittaa suurempia määriä.
— Paljon olemme kokeneet, paljon oppineet uusissa oloissa. Luulen, että se on meitä suuresti nostanut, se vasta on meistä tehnyt vapaudentuntoisia ihmisiä. Orjan merkki on otsastamme hävinnyt.
Luukas lausui tämän ja otti kanteleensa, jonka säestyksellä lauloi ilta-auringon kullatessa Schuylkill-joen pintaa: