— Kuinka paljon alennatte jos otamme ne kaikki?
— Hjaa… 25 penniä kappaleelta.
— Ei, kyllä ne ovat liian kalliita meille — sanoi esimies päättävästi, painoi lakin päähänsä ja astui ulos.
— Niin kyllä, niin kyllä — tuumivat naiset ja seurasivat jälkiä,
Perätoukuria sitä sitte astutaan pitkin katua, luetaan kylttejä ja kurkistellaan akkunoihin. Ja kun hienoja hattupäitä tulee vastaan, pysähtyy Anni ja katselee vielä kauvan jälkeenkin miltä se hattu oikein näyttää.
Näin saavutaan torille.
Myyjät huutelevat, kehuvat kilvan tavaroitansa ja koettavat kukin paraansa mukaan saada Kulmalaiset ostajikseen. Mutta esimies ei ole kuulevinaankaan, astuu vaan jykevästi pitkin myyjäin linjaa, heitellen silmäyksiä oikealle ja vasemmalle. Paljon, ja monellaista tavaraa siinä sivuilla ohi vilahtelee. Naisten tekisi mieli kysellä hintojakin, mutta eivät jouda, kun ei esimies ota pysähtyäkseen.
Kun pari kujaa on päästä päähän kuljettu, huomaa esimies hattukauppiaan, jolla on riski kuorma tavaraa. Siinä on hattuja jos jonkin näköisiä ja kokoisia. Siinä on miesten, naisten ja lasten hattuja, kukin laji suuriin, korkeisiin läjiin puristettuina ja upotettuina syviin säkkeihin, joista niitä tarpeen mukaan esille otetaan.
Tyytyväisenä hymyilee esimies löydöstään ja paikalle päästyään alottaa heti kaupanteon.
— Mikä on hattujen hinta? — kysyy esimies.