— Ihmeellistä! Sienistä 5 markkaa kilolta.
— Niin, täytynee se lautamiehen puhe olla tosi. Ja oli siellä sitäpaitsi muuan virkamies Pietarista, joka selitteli samaa asiaa.
— Mutta mahdannetko osata kuivata? — kysyy emäntä, nähtävästi jo hyvän joukon asiaan innostuneena.
— Kuuluvat siellä Venäjällä pistelevän rautalankoihin, jotka sitte jättävät puunoksiin, auringon kuivattaviksi.
— Vai ei muuta… Mutta ethän sinä sieniä tunnekaan… ja eivät ne kaikki syötäviksi kelpaa.
— Kaikki kuuluvat kelpaavan, paitsi tuo suuri, punalakkinen, valkopilkkuinen kärpässieni. Ja syövät ne sitäkin, vaikka valmistus sanotaan olevan aivan toisenlainen.
Voi kirnussa kerääntyy jo pieniksi palleroiksi, jotka emäntä kerää ja pudottaa suureen pyttyyn, jossa ne suolaa ja tiiviiksi sotkee. Tarkkaan kuuntelee hän siltä Eljaksen puhetta ja toisinaan mielihyvissään mukaan naurahtaa.
— Kuinkahan paljon noita mahtaa kiloon sopia? — kysäsee emäntä.
— Sitte se nähdään — vastaa isäntä.
— 20 kiloa olisi jo 100 markkaa — huomauttaa emäntä.