Puoliyön jälkeen palaavat nuoret. Uskollisesti saattelee Risto Katrin lutille ja siinä kynnyksellä vielä kauan puhelee:
— Syyspuoli se jo on käsissä — sanoo Risto, saadakseen puheen käymään.
— Tuoltapa se vilkuttaa jo tähti — vastaa Katri ja katselee taivaalle.
— Iltatähti se on.
— Näkyy sieltä toisiakin. Katsoppa tarkkaan!
— Mitä pimeämpi, sitä enemmän niitä näet.
— Kyllä ne ovat taas kauniita katsella.
— Ne lennot ne ovat mukavia.
— Pelkään minä niitä.
— Mitä peljättävää niissä on?