Samalla on vielä huomioon otettava luulo, että hiuksista on toisessa elämässä ja viimeisellä tuomiolla tehtävä tili tahi on niiden oltava vainajalla silloin tallella; näistä luuloista on edellä kynsistä puhuttaessa ollut nähtävänä lukuisia esimerkkejä.[139]
Näiden näkökohtien ohella on muitakin otettava huomioon. Alkeellisen ajatustavan mukaan yhdyssuhde ihmisen ja hänen ruumiillisen olemuksensa erillisten osasten välillä saatetaan ajatella jatkuvaksi kuoleman jälkeenkin. Tähän katsoen voitiin pitää tarpeellisena asettaa säilöön pannut kynnet ja hiukset vainajien mukaan, sillä vainajan kuolemanjälkeinen olemus oli riippuvaisuudessa näistä, toisin sanoen, vainajan haudantakainen haamu oli harhaileva näiden hänen ruumiillisen minänsä osien ympärillä. Jälkeenjääneiden kannalta tämä ei ole suinkaan ollut suotavaa, sillä siitä on ajateltu koituvan ikävyyksiä ja haittaa, Eräiden suomalaiskansojen hautausmenoissa on runsaasti varokeinoja, jotka alkuaan nähtävästi ovat tarkoitetut karkoittamaan vainajaa, s.o. vainajan sieluhaamua, jolle on vaikeaa erota maanpäällisistä oloistaan, ja ehkäisemään sitä niin toimimasta, että siitä voisi olla vahinkoa ja haittaa eläville.[140]
Tällainen ajatus ilmenee selvänä m.m. juutalaisten käsityksissä leikatuista kynsistä. Kuolleiden kynnet leikataan ja pannaan pussissa arkkuun päänalaisen viereeu, muutoin ne ruumiissa kasvettuaan tunkeutuisivat ihoon, mistä koituisi onnettomuutta perheelle. Elävien leikatut kynnet on poltettava tahi haudattava; jos ne säilyvät ihmisen kuoleman jälkeen, alkaa hänen sielunsa harhailla niiden ympärillä siihen saakka kunnes ne mätänevät.[141] Haudattaessa pannaan ruumiin mukana arkkuun muitakin vainajan organismin erinneitä osia. Korealaiset asettavat ruumisarkun nurkkiin pusseja, joissa on leikatut kynnet ja hiukset sekä vainajalta hänen elämänsä aikana lähteneet hampaat.[142] Näiden tapojen perustana on hyvin saattanut olla viimeksi puheenaollut käsitys.
Paitsi mytologisiin käsityksiin pelko hiusten hukkaan joutumisesta on ensi sijassa osoittanut perustuvansa luuloon hiusten omistajaa uhkaavasta vaarasta, vahingosta ja ikävyydestä. Nämä käsitykset ovat toisinaan saaneet ilmausmuodokseen kieltomääräyksiä, joiden tarkoitus sellaisenaan näyttää epäselvältä. Näin on esim. asianlaita partaan, partakarvoihin ja joskus hiusten leikkaamiseen nähden karjalaisten uskomuksissa. Ne ilmenevät täällä jonkunlaisen syntikäsityksen yhteydessä ja koskemattomuusvaatimuksena ja muistuttavat niitä pyhyys- ja epäpyhyyskäsitteitä kieltomääräyksineen, joita tavallisesti ilmaistaan yhteisnimityksellä tabu.
Partaa ja hiuksia lukuunottamatta näitä kieltomääräyksiä Karjalassa kohdistuu neidon palmikkoon. Siihen koskeminen on kiellettyä ja sitä pidetään jonkinlaisena neidon kunnian ja neitseellisyyden asuinsijana. Ei palmikkonauhaankaan syrjäisen ole lupa koskea. Jos joku pahansuopa saa vetää neidon palmikon kätensä läpi, neito menettää onnensa naima-asioissa.[143]
Näissä tapauksissa varovaisuustoimenpiteet ja kiellot eivät kohdistu hiuksiin irrallisina, vaan niihin niiden luonnollisessa olotilassa. Näidenkin lähtökohtana on saattanut olla pelko hiusten joutumisesta sellaisen kohtalon alaiseksi, josta aiheutuisi vahinkoa tahi ikävyyttä ihmiselle. Kun tämä käsitys on käynyt epämääräiseksi ja hämmentynyt, ovat varotoimenpiteetkin alkaneet ilmetä tällaisissa muodoissa. Samalla ovat tällaiset kiellot ja varotoimenpiteet selviä esimerkkejä personallisesta tabusta, pyhyydestä ja koskemattomuudesta.
Palmikosta ja palmikkonauhasta puhuttaessa neitsyyden asuinsijana ja vertauskuvana muistettakoon, että tämä käsitys on yleinen venäläisillä ja heiltä lainautunut mordvalaisille. Se ilmautuu varsinkin näiden kansojen häämenoissa ja häärunoudessa.
Tähän saakka tarkasteltujen seikkojen ohella on hiuksilla ja ihmisruumiin karvoilla erittäin laaja käytäntö suomensukuisten kansojen уksitуistaikuudessa. Hiukset ja karvat ovat tällä alalla monenlaatuisten maagillisten ajatustapojen yhteydessä erilaisten tarkoitusperien välikappaleina niinhyvin aktivisessa kuin passivisessa taikuudessa. Näistä tarkasteltakoon aluksi hiusten ja ruumiin karvojen käytäntöä niissä taioissa, joiden tarkoituksena on hankkia myötäkäymistä ja onnea avioliittoasioissa kiinnittämällä määrätyt henkilöt keskenään tahi joku tunnettu henkilö joihinkin tuntemattomiin lemmen siteellä, s.o. lemmennostotaioissa.
Yksinkertaisimmin saavutetaan tämä tarkoitus hankkimalla sen henkilön hiuksia, jota tahdotaan itseensä kiinnittää, ja kantamalla niitä luonansa. Venäjän Karjalassa voi tytön lemmen saada kohtaansa nousemaan leikkaamalla salaa hänen palmikkonsa latvoja ja kantamalla niitä aina taskussaan tahi jossakin vaatteissaan.[144] Useimmiten on kuitenkin ajatus lemmen siteen aikaansaamisesta hiusten avulla, vaatien silminnähtävämpiä ja tajuttavampia toimenpiteitä, pukeutunut havainnollisempaan muotoon. Useimmissa tapauksissa on tätä tarkoitusta varten taikatoimen alainen henkilö eli taiottava tavalla tahi toisella saatettava välittömään ja mahdollisimman intimiin yhteyteen näiden taikavälineiden kanssa. Tämä saavutetaan tavallisimmin saattamalla taiottava jossakin muodossa — harvoin vapaaehtoisesti ja tietensä, useimmiten salaisesti, itsetiedottomasti — sisäisesti tahi ulkonaisesti vastaan ottamaan näitä sen yksilön organismin osia, johon hänet taian avulla tahdotaan kiinnittää. Se saattaa tapahtua jonkunmoisen lahjan muodossa, esim. ottamalla kolme hiussuortuvaa, kolme tinanappia, yhtä monta pennin rahaa, jotka asetetaan rahapussiin tahi nenäliinaan. Tämä pannaan sellaiseen paikkaan, jossa se vähintään kolmen vuorokauden sisällä joutuu sille, jolle se on aiottu. Jos poika käyttää näitä tavaroita hyväkseen, on taialla tarkoitettu vaikutus, jos hän vihastuu pakettiin, raukeaa taika tyhjään.[145]
Yleisintä näissä taioissa on kuitenkin pyrkimys saada taiottava jossakin muodossa sisällisesti nauttimaan hiuksia tahi karvoja. Tämä pyrkimys on johtanut useammanlaatuisiin menetelmiin. Tavallisimpia niistä on se, että sen henkilön hiuksia tahi karvoja, joka haluaa, toista itseensä taialla sitoa, leivotaan johonkin syötävään aineeseen, joka koetetaan syöttää taiottavalle (karvakaku, kiimakakku). Vaikutuksen vahventamiseksi tällainen kakku leivotaan joskus reiden päällä.[146] Sama tarkoitus saavutetaan luonnollisesti antamalla hiuksia tahi karvoja taiottavalle juomassa. Tällöinkin voidaan taikaa vahvistaa jollakin lisämenettelyllä, esim. saattamalla taikaväline ensiksi eräiden ihmisruumiin eritteiden yhteyteen. 1600-luvulla syytettiin erästä tyttöä Kokemäellä siitä, että hän taikuuden avulla oli koettanut hankkia itselleen miehen. Hän oli ottanut yhdeksän hiuskarvaa, pitänyt niitä kolmena peräkkäin seuraavana pyhäpäivänä vasemman kainalonsa alla kirkossa, liuottanut niitä kolme yötä viinassa, kuljettanut viinan kolme kertaa vasemman reitensä ympäri ja antanut sen nuoren miehen juotavaksi.[147]