Teknillisessä suhteessa on näille taioille sukua virolaisessa sadussa "Pikjalg, Osawkäp ja Terawsilm"[198] tavattava kertomus linnuksi muuttautuneesta ja häkkiin joutuneesta varkaasta. "Teräväsilmä" sai käsiinsä varkaan partakarvoja ja alkoi kärventää niitä tulessa. Silloin tuli linnulle hirveä hätä. Se parkui surkeasti ja tuskissaan hakkasi itseään, kunnes vihdoin oli pakotettu ilmaisemaan oikean itsensä ja ottamaan ihmismuotonsa.
Näiden taikatoimien psykologinen perusta on useimmissa tapauksissa hyvin selväpiirteinen. Niissä on läpikäyvänä homeopatiuen ajatustapa, joka esim. niissä taioissa, joissa taiottavalle aiheutetaan hivuttava sairaudentila kiinnittämällä hänen hiuksiansa kitisevään, toista vasten hankautuvaau tahi kitukasvuiseen puuhun, on pukeutunut yksinkertaisiksi idea-assosiationeiksi. Teknilliset keinot saattavat olla vaihtelevia, ja kehittyneemmissä taioissa liittyy päämotivin ympärille vahvistavia sivutoimia, jotka ovat lähtöisin joko samasta ajatuspiiristä tahi nojautuvat kuvaannollisiin parallelleihin. Hiusten kiinnittämisen kituvaan puuhun ajateltiin aiheuttavan samanlaisen näivettymisen tilan hiusten omistajassa, samalla kuin puun salaperäinen ja surkeaääninen kitinä sen toista vastaan hankautuessa loihti esiin mielikuvan sairauden käsissä vaikertelevasta ihmisestä yhtyen vielä mielikuvaan, miten taian uhri hivuttavan taudin käsissä hieroutui ja kului rikki kuten hänen hiuksensa puiden välissä.[199]
Tarkasteltuihin taikoihin liittyy usein mytologista ainesta. Hiusten paneminen kuolleen arkkuun, ruumiin mukana hautaan sekä kuolleen hiusten käyttäminen nojautunee ainakin määrätyissä tapauksissa ajatukseen kuoleman yhteydessä olevien henkiolentojen eli yleensä kaikkea kuoleman ja kuoleman kanssa yhteydessä olevaa ympäröivän "kalman" ja "kalman väen" palvelukseen ottamisesta. Edellä on jo viitattu siihen, että suuressa osassa tätä taikaryhmää taian suorituksen tahi siihen muuten liittyvänä paikallisuutena sekä taikavälineiden ottopaikkana on koski, järvi, puro t.m.s. Samoin on asianlaita useissa muissa taikaryhmissä. Joskus taiassa nimenomaan ilmaistaan haettavan avuksi näissä paikoissa asuvia henkiolentoja, veden väkeä ja vesihiittä. Tämä henkimaailmaan kääntyvä käsitystapa on siis erikoisesti huomioon otettava varsinkin niiden taikojen tarkastelussa, joissa taian suoritus tapahtuu esim. kirkkomaalla tahi joissa yleensä pyritään pääsemään yhteyteen kuoleman kanssa kosketuksiin joutuneiden esineiden tahi siihen jotenkin muuten yhtyvien seikkojen kanssa.
Kuitenkaan ei näitäkään taikoja ole selitettävä yksinomaan tältä kannalta. Niissä on huomioon otettava useissa tapauksissa suoranainen homeopatinen käsitys. Saattamalla joku ruumiillisen substanssin välityksellä yhteyteen jonkin kanssa, mikä ympäröi kuolemaa, on voitu ajatella suorastaan aiheutettavan samanlaatuista tilaa taiottavassa.[200]
Selvä homeopatinen ajatus on havaittavissa muun ohella niissä taioissa, joissa hiukset mielipuolisuuden tahi kaatumataudin aikaansaamiseksi pannaan kivessä tahi kepissä koskeen. Kosken kuohunta ja myllerrys, siinä hiuksineen seisovan kepin väriseminen oli omiansa aiheuttamaan samanlaista myllerrystä ja kuohuntaa sekä siitä johtuvaa sekaannusta taiottavan järjessä. Samanlainen selvä, yksinkertaiseen idea-assosiationiin perustuva parallellismi esiintyy järjen sekaannuttamisessa sitomalla hiuksia myllyn vesirattaaseen. Umpilampi kuuluu taasen niihin taikateknillisiiu yksityispiirteisiin, joissa — samaten kuin liikkumattoman maakiven käyttämisessä, sitomisessa, naulaamisessa ja ahtaaseen paikkaan sulkemisessa — on kuvaannollistettu ajatus kahlehdittuna ja sidjettuna olosta, jonka ajateltiin aiheuttavan lopulta tarkoitettuja tuloksia.
Mielenkiintoista on näiden taikatoimien yhteydessä todeta, miten saman taikatoimen ajatellaan palvelevan eri tarkoitusperiä aina sen mukaan, mikä taikaopillinen ajatussuunta kulloinkin sitä suoritettaessa on voimakkaimpana ja selvimpänä vallinnut taian suorittajan tietoisuudessa. Lemmennostotaikana ajatellaan hiusten kirkonkellon kieleen kiinnitettyinä vievän hiusten omistajan mainetta laajalle ja äänen avulla saattavan hänet lukemattomien naimisiin kelpaavien yhteyteen. Pahansuopaisena taikana sama menettely aiheutti hiusten omistajalle tuhon hiusten joutuessa mystillisessä ympäristössään henkiolentojen yhteyteen ja kelloa soitettaessa rikki hieroutuessa.
Lukuisat muut eri sivistysasteilla olevat kansat käyttävät hiuksia taikavälineinä niinhyvin lemmennostotaioissa kuin pahansuopaisessa magiassa. Teknillisessä suhteessa on näiden taikojen muoto yleensä sama. Hiuksia pyritään antamaan taiottavalle joko luonnollisessa muodossa, poltettuina tahi muuten valmistettuina, useimmiten ruoan tahi juoman seassa. Riittävänä pidetään myös, jos hiuksia jotenkin muuten voidaan saada taiottavan kanssa fyysilliseen yhteyteen, esim. vaatteisiin kiinnittämällä.[201]
Mikäli saatetaan tehdä johtopäätöksiä painetnissa lähteissä tavattavien Europan eri kansojen vastaavien taikojen ja suomalaisten taikojen välillä, tämän taikuuden alan psykologinen perusta, käsitys ihmisen riippuvaisuudesta ruumiin erotetuista osasista, näyttäisi jälkimäisellä taholla ilmenevän paljon selvempänä kuin edellisellä, missä se usein melkein kokonaan on hävinnyt tahi sekautunut muihin taikaopillisiin ajatustapoihin. Näin on laita esim. venäläisten taikojen. Niissä käytetään hiuksia m.m. pahansuopaisen taikuuden välikappaleena, mutta menettelytapa on toinen. N.s. pilauksen (порча) aikaansaamiseksi muurataan taiottavan hiuksia uuninpiippuun, kiinnitetään tuntemattomien lintujen höyhenten kanssa patjoihin, heitetään uuniin, asetetaan tuvan seinän alle tahi haudataan portin alle.[202] Lääkintätarkoituksessa sairaan hiuksia ja kynsiä pannaan haapaan kaivettuun reikään, joka tulpalla suljetaan.[203] Kuumetaudissa naulataan niitä haapanaulalla seinään tahi oveen, sairaan pituuden ylettyville kaivettuun reikään.[204]
Viimeksimainituissa taikatoimissa vallitsevana ajatuksena on sairauden kahlehtiminen eli sitominen sairaan ihmisen organismin osan tahi aineen välityksellä. Osa näistä menettelytavoista on samalla sukua toiselle hyvin yleiselle taikamenettelylle, joka perustuu ajatukseen tautien y.m. pahan siirtämisestä ihmisiin, eläimiin, puihin j.n.е., käyttämällä välittävänä aineena joko parannettavan henkilön ruumiillista substanssia yleensä tahi oletettua taudin ainetta kipeästä ruumiin kohdasta.
Paitsi edellä tarkasteltuja suurempia taikaryhmiä, suomalaiset ja karjalaiset ovat käyttäneet ihmisruumiin karvoja vielä monen laatuisissa yksityisissä taioissa. Hyvän kalaonnen hankkimiseksi käytetään naisen karvoja ex pudendis ongensiimaa valmistettaessa.[205] Eräissä varaustaioissa ovat hiukset päässeet käytäntöön. Näin esim. pahaa silmää vastaan sekä profylaktisesti että terapisesti. Synnyttäjä pääsi silmäyksistä siten, että hänen hiuksiansa poltettiin niin että haju levisi muiden nenään.[206] Lapsi varataan silmänteiltä ottamalla kolmasti hiuksia äidin päästä, leikkaamalla tilkku äidin paidan alasista ja panemalla hiukset siihen käärittynä kapaloihin.[207] Kiroista päästettiin joku ottamalla salaa potilaan hiuksia, pistämällä ne palavaan uuniin, samalla loitsien: "Tuolla sun tuskasi palakoon, ulos piipusta pihalle."[208] Veren juoksun pysähdyttämiscssä käytti loitsija omia hiuksiaan loitsun ohella haavan tukkona.[209]