[Alkulause.]
Seuraavassa on erästä suomalaiskansojen taikuuden alaa yritetty tieteellisesti systematisoiden, kansanpsykologian valossa eritellen ja vertaillen käsitellä. Aineiston pääosan muodostaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran taika-aarteisto. Etäisempiä suomensukuisia kansoja kosketteleva aineisto on eräiden Suomalais-ugrilaisen Seuran hallussa olevien käsikirjoitusten ohella etupäässä poimittu painetuista lähteistä. Kun näiden kansojen taikuuteen kohdistuvaa systematista keräystyötä varsinaisesti ei ole toimitettu, niin tutkimusaineistokin suomalais-karjalais-virolaiseen verrattuna on suhteellisesti niukempi.
Osan aineiston keräystyötä olen suorittanut kesillä vv. 1914 ja 1916 British Museumin ja Pietarin yleisessä kirjastossa.
Vakaumukseni on, että uskomusten, luulojen ja taikuuden historiallisen tutkimuksen edellytyksenä on syventyminen niihin kansanpsykologian valossa, sen ajatusmaailman, niiden mielikuvien selvittely, joita ne kuvastavat. Tälle työlle pyytää yritykseni olla vähäisenä sysäyksenä.
Hämeenlinnassa syysk. 18 p. 1919.
Tekijä.
[I. Kynnet.]
Suomessa ja Karjalassa on kansan kesken viime aikoihin saakka kynsien leikkaamisessa ja leikattuihin kynsiin nähden noudatettu eräitä säännöksiä. Niiden yleisenä suuutana on kielto leikata kynsiä määrättyinä päivinä ja varsinkin heittää leikatuita kynsiä huolimattomasti pois. Kynnen leikkeleiden suhteen on noudatettu määrätyitä menetelmiä, joiden kautta niiden katsotaan tulevan jollakin tavoin talteen pannuiksi tahi tykkänään hävitetyiksi.