Tšeremissien käsityksissä ei kuollutta saa itkeä, sillä jos itketään paljon ja pudotetaan kyyneleitä vainajan vaatteille, hänen kuolleiden valtakunnassa täytyy istua kyynelillä täytetyssä ammeessa.[612] Myöskään ei pakanallisten tšeremissien tavoissa ole luvallista pudottaa kyyneleitä vainajan vaatteille sen vuoksi, ettei tämä näyttäytyisi unessa.[613]
Syrjänien luulon mukaisesti liiallinen suru ja ylenmääräiset kyyneleet ovat onnettomuuden enne; toiset luulevat, että itse kyyneleet aiheuttavat onnettomuutta, mutta eivät sitä ennusta.[614]
Näissä luuloissa ja uskomuksissa varotaan siis erikoisesti, ettei kyyneleitä joutuisi kuolleen yhteyteen ja hautaan. Niihin liittyvät omat selityksensä, kuten useimmiten tällaisissa tapauksissa, eivät kuvasta niiden varsinaista alkuperää. Tässäkin havaittavien varovaisuustoimenpiteiden pohjana on ollut pelko, että ihmisruumiin erite, kyyneleet, kuolleen ja kuoleman kanssa yhteyteen jouduttuaan sympatetisen suhteensa kautta alkulähteeseensä voisivat saattaa ihmisen epämieluisaan, jopa vaaraa tuottavaan yhteyteen vainajien henkien ja yleensä kuoleman yhteydessä vaikuttavan henkimaailman kanssa. Tämän lisäksi on tässäkin saatettu ajatella myös kyynelten kautta aiheutuvaa suoranaista vaikutusta kyynelten vuodattajaan.
[IX. Ulostus.]
Taikaopillisessa suhteessa suomalais-ugrilaisten kansojen käsitykset ulostuksista ovat verrattain selväpiirteisiä ja yleensä muihin organismin eritteisiin yhtyviin verrattavia.
Suomessa nämä käsitykset ensiksikin ilmaisevat suoranaista sympatetista riippuvaisuussuhdetta ihmisen ja hänen ulostustensa välillä. Jos poltetaan jonkun ulostusta, tämä saa vastaavaan ruumiinosaan rupia.[615] Jos taasen joku ulostaa sopimattomalle paikalle ja toinen tekee tulen ulostuksen päälle, tämä henkilö tulee rupiseksi.[616] Tätä tilaisuutta käytetäänkin suorastaan pahanilkiseen tarkoitukseen. Kun hankitaan kolme sellaisen metson höyhentä, jonka haukka on raadellut, ja poltetaan ne jonkun ihmisen ulostuksen päällä, tulee tämä rupitautiseksi.[617]
Näissä taioissa on siis taikatoimen seuraus osoitettu ja määritelty tunnetuksi sairaudeksi, joka lisäksi paikallistuu lähemmin ilmoitettuun ruumiinosaan. Viimeksi esitetyssä taiassa lienee kuitenkin alkuaan ajateltu toisenlaistakin taikavaikutusta, suoranaisesti sitä poltetta ja tuskaa, jonka tuli aikaan saa. Tähän on yhtynyt vielä mielikuva haukan kynsien viiltelyn ja raatelun aiheuttamasta tuskasta.[618]
Syrjänit pelkäävät erikoisesti, että ulostus saattaa joutua pahanilkiselle taikuudelle alttiiksi. Suojellakseen sitä tältä vaaralta he sen peittävät tahi vastataikana sylkevät erikoista menettelytapaa noudattaen kolmasti vasemmalle puolellensa (kimles kiviv, s.o. pitkän matkan päähän käden ylitse, pitäen kättä niin, että sylki menee pitkin käden ulkosyrjää). Ei ole lupa ulostaa lähelle tietä eikä varsinkaan suksenladulle. Eräs syrjäniukko teki suksenladun oravanpyyntiä varten. Tuli toinen metsästäjä ja pilasi ulostamalla ladun. Iltasella metsämajaansa tultuaan ukko vihastuksissaan päätti kostaa. Hän hajoitti röyhkeän metsästäjän ulostuksen kolmeen osaan, "heitti kaksi osaa kimles kiviv metsään",[619] otti kolmannen osan mukaansa ja poltti. Tästä vanhusta loukannut metsästäjä kuoli.[620]
Toisen syrjäniläisen tarinan mukaan syytettiin muutamia vuosia sitten erästä syrjänieukkoa siitä, että hän oli taikomalla aiheuttanut sairauden kahdelle alaikäiselle pojalle. Hän oli nähnyt kolmen pojan ulostavan tien lähellä. Poikien mentyä eukko jakoi lannan kolmeen osaan, "heitti kaksi osaa ki kimles (kigug) olkansa taitse" ja poltti kolmannen osan uunissa. Kukin pojista sairastui, saaden ihottuman vastaavaan ruumiinosaan.[621]