Haavojen, käärmeen pistoksen, korvan pistoksen, silmätautien y.m. sairauksien parantamiseksi käytetään lääkkeenä, joko semmoisenaan tahi osana lääkesekoituksessa, potilaan omaa virtsaa.[653]
Etupäässä lääkitsemistarkoituksiin näyttävät virolaiset taikuudessaan käyttävän virtsaa. Yskässä on juotava omaa virtsaa.[654] Mutta myöskin virolaisten lemmenherätystaioissa on virtsalla käytäntö: Kun neidot nousivat laskemaan virtsaansa kirkon kellon päälle, tulivat he kuuluisiksi.[655]
Sjögren kertoo lappalaisten parantaneen ankaraa yskää omalla virtsallaan, juomalla sitä kourallisen kahtena tahi kolmena peräkkäisenä aamuna.[656]
Syrjänien väittää Nalimov käyttävän lääkitsemistarkoituksiin omaa virtsaansa, juomalla aamullista urinia. Lapset koettavat näin lääkittäessä päästää virtsaa suoraan suuhunsa. Syrjänien käsityksen mukaan virtsa auttaa laihuutta, гасhitista ja näivetystautia vastaan.[657] Tähän lienee verrattava seuraava suomalainen virtsan käytäntötapa. Saadakseen lapsesta lihavan, eukot ovat sitä kylvettäessään laskeneet virtsaa sen päähän.[658]
Mainittakoon tässä myös eräs liiviläisten tapa. Ehtoolliskirkosta tultuansa jotkut vaimot eivät mene heti huoneisiin, vaan talliin, jossa laskevat virtsaa sitä varten valmiiksi asetettuun astiaan ja pirskoittelevat virtsalla kaiken karjan.[659] Tällaisessa tapauksessa virtsalla tietenkin ajatellaan olevan erikoisen siunausta tuottavan taikavoiman.
Muuan Suomen ruotsalaisten luulo muodostaa analogian edellä puheenaolleelle syrjäniläiselle käsitykselle metsästysonnen pilaamisesta. Ketunpyytäjä saatetaan "pilata" siten, että joku ilkeä naapuri laskee vettänsä hänen jäljillensä, kun hän on menossa pyydyksillensä.[660]
Uudenmaan ruotsalaisten tapasäännös kieltää päästämästä virtsaa uuninluudalle; sen seurauksena olisi sairastuminen.[661] Ruotsissa on ollut kiellettyä virtsata sellaiselle paikalle, missä sika on maannut; säännön rikkomisesta on seurauksena sairastuminen jonkunlaiseen rokkoon (svinkoppor), joka kuitenkin sian karvoilla savustamalla voidaan parantaa.[662]
[XI. Pesu- ja ristimävesi.]
Taikakäsityksissä ajatellaan usein jo paljaan kosketuksen saattavan olla ruumiillisen substanssin tartuttajana ja siirtäjänä. Tämän kannalta on luonnollista, että se vesi, joka on ollut välittömässä yhteydessä ruumiin kanssa ja saattanut liuottaa itseensä ihmisen ruumiillisen olemuksen hiukkasia, esim. hikeä, varsin suuressa määrässä on hänen organisminsa tartuttama ja tällä tavoin hänen personallisuutensa täyttämä. Tästä syystä pesuvedellä onkin taikuudessa täysin samanarvoinen asema varsinaisen ruumiillisen substanssin rinnalla.