Eräs taikaryhmä, joka sekin tavallaan kuuluu lemmennostotaikoihin, on suomalais-virolaisissa vaatteen avulla suoritettavissa taioissa erikoisen runsaasti edustettuna. Tarkoitan niitä taikoja, joilla ihmiselle jo syntyessään koetetaan taata onni lemmen asioissa.
Edellä, lapsen ensimäisestä kylvettämisestä puhuttaessa, on osoitettu, miten kaikelle sille, minkä kanssa syntyvä ensi kerran joutuu kosketuksiin, annetaan tärkeä ja määräävä merkitys. Tämä käsitys on m.m. saanut ilmaisunsa siinä, minkä vaatekappaleen kanssa syntyvä ensiksi joutuu yhteyteen, niin että tarkoituksenmukaista vaatekappaletta käyttämällä katsotaan aiheutettavan vastaavia tuloksia.
Nämä tulokset saattavat ensiksikin kohdistua määrättyyn henkilöön, siihen, jonka vaatekappale on ollut käytännössä. Suomessa ja Virossa lapsi joko syntyessään otetaan vastaan isän housuihin tahi kuljetetaan niiden läpi.[821] Toisinaan syntyvä kääräistään äitinsä hameeseen tahi kuljetetaan sen läpi ennenkuiu mitkään muut vaatekappaleet ovat sitä koskettaneet. Suomessa tämä sanotaan tehtävän siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että lapsi saataisiin äitiänsä rakastavaksi ja kunniassa pitäväksi.[822] Isän paitaan synnyttyään käärittynä lapsi kasvettuaan pitää enemmän isästään, vastaavaan äidin vaatekappaleeseen kiedottuna enemmän äidistään.[823] Synnyttyään isän paitaan kiedotusta lapsesta ei myöskään tule kiukkuinen,[824] vaan isänsä mieluinen, s.o. onnellinen.[825]
Useimmiten tällä tavoin vaatekappaleella aikaansaatava yhteys on kuitenkin yleisempää laatua, niin ettei se ilmene taipumuksena itseensä vaatekappaleen kantajaan, vaan jonkunmoisena suhteena tämän sukupuoleen. Varsin yleistä on Suomessa ja Virossa, että poikalapsi kiedotaan syntyessään naisen vaatekappaleeseen, tyttölapsi miehen, jolloin heillä vastaisuudessa on oleva hyvä naimaonni. Suomessa on tällöin käytännössä paita, johon lapsi syntyessään kietaistaan,[826] tahi tyttölapsi pistetään miehen housuihin tahi kuljetetaan housunlahkeen läpi; poikalapsi kääritään naisen hameeseen.[827] Sama tulos saavutetaan valmistamalla vastaavista vaatekappaleista lapsen riepuja.[828]
Vielä myöhemminkin, ristille vietäessä, on vaatekappaleella sama vaikutus. Jos tahdotaan saada tyttölapsi nuorena miehelään kelpaavaksi, on ristille lähdettäessä pantava miehen housujen takapuoli sen paljasta ihoa vasten; poikalapsen kapaloihin kääritään samassa tarkoituksessa naisen paidan helmapuoli (alaset).[829]
Wiedemann kertoo virolaisten uskoneen, että jos poikalapsi syntymisen jälkeen vedetään äitinsä paidan läpi, tytöt ovat myöhemmin hänestä pitävät ja juoksevat hänen perässään. Mutta naisen vaatekappaleen käytöstä saattaa poikalapselle olla epäedullisetkin seuraukset. Naisen vyöhön kapaloituna siitä tulee naisellinen. Tyttölapsi on syntyessään kiedottava miesten paitaan ja vedettävä miesten housujen läpi; silloin ovat miehet myöhemmin hänestä pitävät ja hän joutuu nuorena naimisiin.[830] Toisen tiedon mukaan tyttölapsi on samassa tarkoituksessa pistettävä pojan housujen läpi vasta ensimäisen pesemisen jälkeen.[831] Holzmayer sanoo vain turhamaisten äitien näin menettelevän. Kun jollakulla neidolla on paljon ihailijoita, sanotaan: "Se on sündimise ajal läbbi pükste wätud."[832] Hurtin muistiinpanojen mukaan nämä toimet, tytön kuljettaminen miesten housunlahkeen läpi tahi pojan pistäminen johonkin naisten vaatekappaleeseen naimaonnen hankkimisen tarkoituksella, tapahtuvat joko heti syntymisen tahi ensimäisen pesun jälkeen.[833]
Tämänlaatuisista muita kansoja koskevista mainittakoon Мinch'in Saratovin läänistä oleva tiedonanto, joka mahdollisesti saattaisi koskea mordvalaisia. Sen mukaan pienokainen maailmaan ilmestyessään kietaistiin isän paitaan.[834] Tämän tavan Sumtsov ilmoittaa levinneeksi slaavilaisten keskuuteen.[835] Ploss mainitsee, että Königsbergissä lapselle katsotaan tuotettavan onnea sillä, että se kääritään isän paitaan.[836]
Yleensä siis vaatekappaleen avulla voidaan lapseen siirtää joko vaatekappaleen kantajan ominaisuuksia tahi luoda yhdysside lapsen ja vaatekappaleen kantajan sekä laajentuneessa merkityksessä vaatekappaleen kantajan sukupuolen kanssa. Näiden tapojen peruskäsite näkyy olevan sangen laajalle levinnyt. Kiinassa lapsen ensimäiset vaatteet on tehtävä jonkun vanhan (70-80 v. ikäisen) miehen takista ja housuista, jotta niiden uudesta kantajasta tulisi yhtä pitkäikäinen.[837] Mutta ei ainoastaan inhimillisiä ominaisuuksia näin siirretä lapseen. Jos jakuuttiperheestä lapset kuolevat, vastasyntynyt kääritään karhun taljaan ja nimitetään karhun pojaksi. Tästä on kuitenkin seurauksena, että lapsesta tulee pahaluontoinen; ellei ole äärimäinen tarve, ei tähän keinoon sen vuoksi turvauduta.[838] Monin paikoin Suomessa on pidetty onneatuottavana kääräistä vastasyntynyt hevosloimeen. Tämänkään tavan alkuperänä ei liene ollut muu kuin pyrkimys hankkia lapselle hevosen hyviä ominaisuuksia: terveyttä, voimaa j.n.e.
Voidaan kysyä, missä piilee vaatekappaleen ominaisuus olla kantajansa ominaisuuksien siirtäjänä. Mahdollisesti on vaatekappaleen ajateltu suorastaan luovan samanlaisia sympatetisia siteitä kuin ruumiin ainesosien. Siinä maagillisen herkkyyden ja vastaanottavaisuuden tilassa, jossa syntyvän ajatellaan olevan, paljas kosketus, etenkin ensimäinen kosketus, riitti yhdistämään vaatekappaleessa piilevät sen kantajan substanssihiukkaset lapseen. Se seikka, että vaatekappale — kuten toisinaan mainitaan — nimenomaan oli asetettava paljasta ihoa vastaan ja että muutamien ruumiinosien verhona sekä yleensä suorastaan ihon peitteenä oleville vaatekappaleille annetaan erikoista merkitystä, viittaisi tällaiseen käsitykseen. Usein painostetaan erikoisesti, että vaatekappaleen tnlee olla pidetty tahi likainen. Ihmisruumiin lika tavataan sellaisenaan edellisentapaisessa käytännössä. Niin pian kuin kafireilla lapsi on syntynyt, isän kyynärvarresta ja muista paikoin hänen ruumistaan pyyhitään vähän likaa, joka sekoitetaan joidenkin lääkeaineiden kanssa. Tämä sekoitus kuumennetaan siksi kunnes se rupeaa savuamaan, ja lapsi "pestään savussa".[839]
Tämän substantialiseen siteeseen perustuvan käsityksen ohella on huomioon otettava ajatus vaatekappaleesta omistajansa tahi kantajansa personallisuuden identifioijana. Vastasyntyneeseen nähden saattoi jo tämä olla kylliksi aikaan saamaan taikavaikutuksia. Tällainen ajatustapa kuvastuu m.m. muutamien suomalais-ugrilaisten kansojen mytologisissa menoissa. Tunnettua on, miten sekä mordvalaisten että tšeremissien hautajaismenoissa ja vainajain muistojuhlissa vainajan vaatteet edustavat häntä itseään.[840] Ostjakit jättävät vainajan alus- ja vuodevaatteet joksikin aikaa kuoleman jälkeen vuoteelle, jolloin ensinmainittuja säilytetään päänalasten alla. Joka kerran kun juhlaa vainajan sielun kunniaksi vietetään, ne otetaan esille ja asetetaan vuoteelle.[841]