(Lauletaan kuin: "Sua lähde kaunis katselen", j.n.e.)
Ei ollut liitto helppoa se,
Min Naiman kanssaa vannoimme.
Mä kysyin silloin Naimaltan,
Pysytkös aina omanain?
Naima silmänsä loi ylöspäin,
Ja sanansa nyt kuului näin:
Ah muuta en ma luvata,
Sulle voi, kuin rakkautta!
Ah jos mä aina saattaisin.
Sun ilonasi eläisin,
Se minun oisi haluni,
Ja herttaisempi toivoni!
Näin lausui hän, — vaan poskensa
Nyt punottivat ruusuna.
Mä mietin nyt ja — tarttuen
Kätehen Naiman sanoen:
Niin totta kuni Jumala
On taivahassa asuva,
Niin totta sinä olet muu
Ja aina minä olen sun
Mä lausuin näin — vaan rintaani
Hän päänsä painoi, kuiskutti:
Ah tätä onnen suuruutta.
Jos saisimme vaan nauttia!
A. L.
Muisku.
(Lauletaan kuin edellinenkin).