AINA.
Sa luulla voitko, että ken nyt vois
Näin armahalla aamusella maata?
KILPI.
Jos muut, kuin sä, niin lystit linnut ois,
Ei kukaan silloin makais, sen voin taata.
AINA.
Ja toinen lintu toisen herättää…
Ai! eilen illalla, et arvaa sä,
Kuin satakieli soitti soreasti
Mun akkunani alla ilosasti,
Ett'en ma unta saanut silmihin.
Lie silloin oikein lysti ollutkin,
Kun linnun kieltä ihmislapset taisi!
Ah, sanos, kun sit' ymmärtää vaan saisi?
KILPI.
No, sitte kummia sä kuulisit.
AINA.
Niin, sepä tietty ois… Jos tietäisit,
Kuin oisin iloissain! Oi, kuuleppas,
Jo tiedän mitä soittaa satakieli.
Sen kohta keksin siitä kirjastas,
Min annoit, kun mun tuota teki mieli.
KILPI.
No, mitä lausuupi hän laulussaan?
AINA.
Oi, rakkautta! Rakkautta vaan!
KILPI (pikaisesti).
Kuin? Rakkautta?
AINA.
Rakkautta vain!
Ihastuin, kunpa moista kuulla sain.
KILPI.
Hän mitä rakkautta mainitsee?