Niilo (puoliääneensä Tikalle). Näettehän, onhan minulla koko joukko hattumaakarinteoksia. Sitä paitsi olen keksinyt itse uudenmuotisen hatun, vaan se ei tähän kuulu; pää-asia on, että nuo hatut ovat kaikki minun omani. Te pyysitte taanoin takausta ruuasta ja kortteerista. Minä annan teille nämät hatut. Sen te kyllä hyvin käsitätte, että ne maksavat paljoa enemmän koin mitä minä olen teille rätinkinne mukaan velkaa. Tässä on kolmetoista hattua ja seitsemän lakkia; lukekaatte! — No, mitä arvelette? — Wai tahdotteko ostaa ne minulta, niin sitten suoritan teille velkani.
20
Tikka. Oikein on; kolmetoista hattua ja seitsemän lakkia, kaikki aivan uusia, ikäänkuin hattumaakarin puodista vasta lähteneitä. Waan en minä niitä juuri ostaa tahdo, sillä Jumal' auta en tiedä minne ne panisin. Mutta pantiksi, takaukseksi, kas, se toiselta korvaan soi. Silloin otan ne kiitollisuudella vastaan ja talletan kunnes vekselinne saatte.
Niilo. Minusta olisi parempi, jos te ne ostaisitte.
Tikka. Kyllähän siitä vielä ehdimme tarkemmin puhua.
Niilo. Herra kestikievari! Ottakaa siis nämät hatut ja viekää ne huoneesenne.
Heikki. Mitkä syntiin viettää ihmisraukkaa, hitto ne viimein suuhunsa haukkaa.
(Lauletaan kuin: Janon juoma sammuttaa.)
1.
Tikka.