Tikka. Kyllä hän on täällä. Anna kirje minulle, niin minä vien sen kiireemmiten hänelle.
Renki. En tohdi, sillä minun itseni täytyy se antaa hänelle.
Tikka (Huutaa ravintolaan). Ilja Jaakkovits! täällä on yksi mies, joka tahtoo puhua teidän kanssanne.
(Sopanen tulee.)
Renki. Saan sanoa paljon terveisiä rouvalta ja tässä on teille kirje, joka juuri nyt postin kanssa tuli.
Tikka. Näinköhän tuo sanoma tuonee mulle ravintolan vieraita?
Sopanen. Sano rouvalle terveisiä paljon ja että minä tulen illalliseksi kotiin.
Tikka. No, mitähän tuossa kirjeessä nyt on?
Sopanen (lukee). "Korkiast kunnioitettu herra Ilja Jaakkovits Sopanen, Rehellinen ja kuulusa kupietsa Käksalmes; swojei rukuu", se on suomeksi, hänen omaan käteensä, eikä kenenkään muun; "skooro, skooro", se tahtoo sanoa, oikein välein. (Aukaisee kirjeen.) "Systerpek heinäkuun 1 päivä." — Ah, se on kirjeenvaihtajaltani Systerpekistä. Hän kirjoittaa minulle aina tärkeimmät uutiset sieltä. (Lukee itsekseen.) Herra Jumala, mitä näen! Auttakaa! auttakaa, minua pyörryttää! Minä kuolen!
(Hän on lankeamassa maahan, Tikka ottaa kiinni ja vie hänet penkille kestikievarihuoneen vierellä.)