Kevät kukkaa verhoileepi
Lehtisillä hienoilla.
Terän vuokon valkaiseepi
Hopealla kirkkaalla,
Lehdistänsä kohouupi
Kielokainen tuoksuen,
Koristeeksi valmistuupi
Viattoman rinnallen.
Nuokkuileepi varrellansa
Esiköinen kultanen,
Kuusain kiertää oksiansa,
Suojaa suoden rakkaillen.
Lämmin ilma kuiskuttaapi
Meille lemmen äänellä,
Keväänsulo vaikuttaapi
Tuntehia syömmessä.
Serenadi.
(Lauletaan kun: Som hennes klara öga).
Kun silmäns kirkkahasti,
Kun sieluns kauniisti,
Tul' ilta joutusasti,
Tuo toivo syömmeeni!
Kun maa on valotonna,
Ja lamppu himertää,
Kun lempi toivotonna
Yöll' itkee tyynellä;
Niin lähden sinne, jossa
On kultain akkuna,
Ja lausun laulelossa
Mun syömmein tunteita.
Väinämön soitto.
(Lauletaan kun: Vårvindar friska).
Tuulonen entää,
Lehtohon ientää,
Armahan luo kun lentelisi.
Virtaset pauhaa,
Etsien rauhaa,
Ne meren pohjaan rientelevi.
Sykkäile syömmein, kuultele sie,
Kaiun kun laaksoon tuulonen vie;
Väinämö soittaa,
Kieliä koittaa,
Silläpä lientää hän suruain.