Jo kevät joutui!
Kaste se päilyy,
Taivahan kansi
Sininen on.
Kultaset tertut
Raidoissa häilyy,
Niittymme loistaa,
On lumeton.
Aallot ne kiikkuu,
Ja purot liikkuu,
Tuulonen huiskaa,
Lemmetär kuiskaa.
Laaksossa vuokko nuokkuva on
Korkeella leivo ilmassa laulaa:
Nyt kevät on!
Hurraa! hurraa!
Jo kevät joutui,
Kaste se päilyy,
Taivahan kansi
Sininen on.
Kultaset tertut
Raidoissa häilyy,
Niittymme loistaa,
On lumeton.
Halu maalle.
(Lauletaan kun: Vintern rasat ut j.n.e.)
Talvi on jo laannut raivoomasta,
Sulain talven kukat varisee,
Kevään sulo joutuu taivahasta,
Päivä metsää, vettä suutelee;
Koht' on suvi, aallot liikkehessä;
Kullanmoisna kukkaverhona
Ovat niityt päivän heltehessä,
Sekä lähteet tanssii lehdoissa.
Haluun maalle! sana lintusille,
Tuuli, että heitä rakastan,
Veelle, koivuille ja lehmuksille,
Että heitä nähdä haluan,
Nähdä vielä niinkuin ennen heitä,
Nähdä puron kirkkaan tanssia,
Kuulla lehdoss' rastaan säveleitä
Vesilinnun lemmenlaulua.
Yksinäinen.
(Lauletaan kun: Och trasten bor i skogen der).
Asuupi rastas metsässä,
Hän vanhemmitta on,
Tok ilotellen visertää
Ja ompi huoleton.
Vaan o! häll' ompi rakkaansa,
Ja uskollinen kultansa,
Mi ain' on hänen luonansa,
Siis laulaa suruton.
Mun täytyy yksin olla nyt,
Ei mull' oo ystävää,
Sit' usein oon mä miettinyt,
Ja vielä mietin mä.
Ah! poissa ompi rakkaani,
Merelle kultain matkusti,
Vaan kun rientää luokseni,
Niin riemuitsen myös mä.
Oi, Suomen lapsi!