Ken käy, ken ryskää pensaass'? oi!
On rosvo! — uhkaavi! —
Mun kultain tule juosten — voi!
Ja kaulaan tarttuvi.
Ylioppilaisten laulu.
(Lauletaan kun: Vi äro andens fria folk.)
Vapaita hengen lapsia
Olemme, valon tulkkia,
Sen eestä aina sodimme
Ja sitä suojaamme;
Ja samat niinkun ennenki
Ja samat aina iäti;
Kun valo vastustamaton
Myös vartijamme on.
Olemme aamun sukua
Ja uuden ajan vahtia,
Mi läpi yön ja kuoleman
Vaan syöksee innossaan;
Ja valtamme on rajaton,
Sill' toivon maa se meidän on,
Ja meidän on tuo vastaisuus
Ja myös sen kaunoisuus.
Ja maamme, valon morsian,
Saa suuruuden ja kunnian;
Me itse kuolkaamm' unheesen,
Kun järven aaltonen;
Sill' varjot täältä häviää,
Vaan henki pysyy jäljellä;
Niin vartijat myös pysyvi,
Kun valon voimaki.
Toinen ylioppilaisten laulu.
(Lauletaan kun: Studenter äro muntra bröder).
He ovat veljet lystimäiset
Nuo Suomen ylioppilaat,
On ilmat lämmit eteläiset,
Vaan pohjoiset on raittiimmat.
Niin — suru vieköön vennokkaiset
Vaan riemuin laulaa oppilaiset,
He laulaa.
On oppi, mit'ei kirjat voita:
Kun nuori oot, oo riemuisa.
Se hulluks kutsuu kirjakoita,
Vaikk' viisaampi ois viisainta.
Ei seurass viihdy valjumaiset,
Kun riemuin laulaa oppilaiset,
Kun laulaa.