EEVA. Ei yhtään laulua, sanon minä.
AAPELI. Ei ei, koska niin on tahtos.
EENOKKI (eriks.) Hän on niinkuin ma sanoin: morakka.
JOOSEPPI (eriks.) Kyllä, kyllä tästä nyt toinen elämä nousee meidän huoneeseen.
AAPELI. Laulu olkoon tällä erällä.—Nyt, Eeva, käy uljaasti perheeni jäseneksi ja perehdy huoneessani.
EEVA. Tässä ihmispesässä. (Hetki äänettömyyttä.)
AAPELI (eriks.) Ihmispesässä. Joteskin jyrkästi sanottu. (Ääneensä.) Tosin on huoneeni vanha, mutta vanhan sijaan rakennetaan uusi ja entistä uhkeampi.
EEVA. Ennenko on meillä uusi, niin olemme satimessa.
AAPELI. Ei tässä sentähden satimeen jäädä, jos ei tätä hullummin eletä,
Eevani.
EEVA. Nytpä muistelen huoneita, jotka jätin. Mikä eroitus! Haa! minä linnasta luolaan muutin ja läksin, hullu, ilosista herroistani pois ja matelin sisään kraatarin koijuun. Mikä eroitus, mikä eroitus!