MIKKO. Eipä tarvitse olla tietäjä, ennustaissa sinulle tänäpänä aika saunan. Mutta ei hätää, nyt on värkkiä päässäs; anna tulla vaan, kaikki käy sievästi kuin öljy Libanoonissa.
ESKO. Sinä uskot siis, että täytyy minun välttämättömästi saada selkääni tänä-ehtoona, sinä uskot sen?
MIKKO. Uskon ja luotan!
ESKO. Ja iloitset ja riemuitset?
MIKKO. Iloitsisko puhemies, koska sulhainen selkäänsä saa?
ESKO. Miksi puhut sitten näin?
MIKKO. Syvästä sydämeni katkeruudesta lörpöttelen; sillä asia on ikävä.
ESKO. Vain niin. Minä saan selkääni! Entäs sinä?
MIKKO. Täytyy katsella päälle vaan, ei auta!
ESKO. Vain niin! Mutta kuka meistä kahdesta on oikein syypää, minä vai sinä?